Isänpäivä

 

 

Minun appiukko on toisinaan aika vaikea tapaus. Nimittäin silloin, kun hänelle pitäisi valita joku lahja.
Muuten hän on kyllä ihan lupsakka ja helppo, mutta mieheksi hänestä löytyy yllättävän paljon kriittistä merkki- ja laatutietoisuutta, sekä omaa makua.
Aina ei tietenkään lahjan tarvitse olla lasten kortteja kummempaa, mutta tällä kertaa tiesin jo viikkoja ennen isänpäivää, mitä apelle vien! Hurruttelin vanoista pellavapyyhkeistä ihanan, ylellisen, mökin väreihin sopivan ja jollain tapaa vähän miehekkään tyynyn (...yllätys yllätys tyynyn, mutta tästä tyynyintoilusta ei nyt jää paitsi ainutkaan sukulainen ;)).
Tähän on pää saunan jälkeen hyvä kellistää, vaikka edustaahan tämä tyylikkäästi tuvankin puolella!
Hyvää isänpäivää appiukolle!
(Oma isäni kuoli syöpään jo viisi vuotta sitten. Tai siis se, jota isänä pidin. Tai vielä oikeammin sanottuna, se joka piti minua lapsenaan!!)
Onnea ja voimia arkeen kaikille iseille. Iloitkaa lapsistanne! :)

Ps. Katsokaapa muuten huviksenne uusimmsta Avotakasta s.38. mitä maksaa vastaavanlainen tyyny helsinkiläisessä merkkiliikkessä ...huh huh!

Leka heiluu!

Nyt on kylppäriremontti alkanut! Suuren taistelun kävin itseni kanssa, kun mietin säästänkö noita ihania turkooseja laattoja EHKÄ joskus alkavaa mosaiikkiharrastustani varten. No, onneksi en sitten kuitenkaan alkanut niitä hamstraamaan, sillä sata muutakin projektia odottelee pitkin nurkkia EHKÄ joskus iskevää innostusta...
Alimmassa kuvassa on sauna, jonne aloinkin jo eilen kaavailemaan uutta käyttötarkoitusta ;)
Entä jos saunan tilalle tekisikin Ihanan tunnelmallisen ammehuoneen?! Sellainen pienen span!
Me nimittäin olemme todella laiskoja saunomaan, ja koko saunan uusimista mietittiin pitkään juuri sen käytön vähyyden takia.
Tällä kertaa kuitenkin isäkärpänen pysyi vankkana (ja järkevänä?) eikä syttynyt visioilleni... (katsotaan vieläkö tänään keksin jotain ;) Vaikka kyllähän tästä varmasti ihan mukava saunakin tulee!

Nyt sitten vain puretaan ja rikotaan ja loppuviikosta ryhdytään jo rakentamaan uutta! Koko projekti olisi tarkoitus saada valmiiksi ennen vuoden vaihdetta, mutta aikataulu on aika tiukka, sillä esim. lattiavalu kuivuu jo neljä viikkoa. Tällä kertaa emme touhua itse, vaan remonttin suorittaa Sisustus Jiiri. Innolla odotan kuinka homma etenee ja mitä kaikkea vielä keksinkään haluta lisää tässä matkan varrella ;)

Olipa kerran maa...

 

...missä mikään ei koskaan mennyt pieleen. Asiat rullasi juuri niin, kuin oli laskettu ja hukkaan heitettyjä työtunteja ei ollut missään. Laatu, kauneus ja käytännöllisyys kukoisti ympäri valtakuntaa!
Sellaisen maan lippuja näistäkin tyynyistä piti tulla, mutta karu ja armoton Siperia iski kesken valmistuksen... Tuo kermaisen pehmeä ja suloisen kaunis, armeijan huopakangas alkoi ikävästi nukkaantua pöydän, silityslaudan ja ompelukoneen välissä pyöriessään.
Uskomattoman kauniitahan näistä kaikista neljästä tyynystä tuli, mutta se, pysyykö ne näin kauniina onkin sitten jo toinen juttu... Koristetyynyinä nämä varmasti kestää, mutta esim. pesua en suosittele.
Koska haluan pitää laadun ja maineeni näiden tyynyjen osalta korkealla, en tarjoa näitä sen isommin minnekään myyntiin, mutta te hyvät blogissa vierailevat, saatte ostaa näitä nyt polkuhintaan!
Takaan, että kaikki tyynyt on siistejä ja "uuden näköisiä", vaikka ovatkin kierrätysmateriaaleista valmistettuja! ;)
Pitsit on kiinnitetty koneella ja tyynyn sisällä on uutta polyestervanua. Kuvia voi klikata suuremmiksi, jotta näkee tuotteen tarkemmin. Niin kuin jo edellisessäkin postauksessa totesin, niin meillä täällä kotona kulutus on aika kovaa, mutta jossain pikku ritareiden ja rimpsessojen ulottumattomissa nämä tyynyt edustaa varmasti ylväänä ja tyylikkäänä! :)
Hinta on 18€ sisältäen lähetyskulut! (jotka muuten on 10.05€ /lähetys)

Ja nyt on uutta tullut myös tuonne "myy"-linkin taakse! Siellä on sitten ihan viimoisen päälle priimaa kamaa! :) 

Lattiatyyny vanhasta petauspatjasta

 

 

 

Tässä on taas yksi sellainen kehittelemäni tuote, jossa on ideaa, mutta ei oikein toimivuutta... Tuotekehittely on tyssännyt kunnollisen ompelukoneen puuttumiseen ja siihen, että en keksi millä tyynyn täyttäisin. Tässä "prototyypissä" on sisälle tungettu vanua, mutta näin tyynystä tulee jo materiaalien osalta aivan liian kallis. Ehkä jokunmoinen rouhe olisi hyvää.  Sisälle pitäisi myös ommella erillinen sisätyyny, jotta päällisen voisi tarvittaessa pestä.
Näitä uskomattoman kauniita vanhoja sijauspatjoja tulee kirpparilla vastaan aina silloin tällöin. Ajatelkaa, että näin kauniit kuosit on perinteisesti piilotettu sängyn syövereihin! Nykyäänhän kaikki uudet sänkytekstiilit on tylsän valkoisia tai harmaita. Myös ihania vanhoja täkkejä olen kerännyt ihan tätä ideaa varten!
Lattiatyynyn pitäisi olla tarpeeksi napakka, että sen päällä voisi istuskella ja saumat pitäisi saada niin kestäviksi, että painavaa tyynyä voisi myös reilusti retuuttaa.
Nyt on siis käynnissä testiajot, täällä meidän kotona, "kovan kulutuksen testilaboratoriossa"! Ja jos tyyny tässä menossa kestää, tulee se kestämään myös muilla lattioilla... ;)

Valottamista

Lauantaina olin vetämässä naisteniltaa, jonka teemana oli sisustaminen ja kierrätys. Illan tarkoitus oli kertoa sisustusbloggailun iloisesta ja inspiroivasta ilmapiiristä, sekä valottaa kuulijoita kierrätysideologian mahdollisuuksista.
Vaikka en ole ammatiltani mikään puhuja, niin juttua tuntui syntyvän kuin itsestään, koska aihe oli niin omakohtainen ja innostava. Mukanani oli kuvasarja omista ja muiden tekemistä kierrätyssisustamiseen liittyvistä ideoista ja lista herkullisista blogeista ja muista käymisen arvoisista osoitteista.
Tunnelma oli rento ja keskustelua aiheesta syntyi mukavasti. Kuulijat oli paitsi innostuneita, niin myös avoimia ja kannustavia, ja niinpä myös minä tunsin valaistuneeni onnistuneen illan jälkeen! Kotiin lähdin mukanani mm. hauska juttu lampunkuvusta, joka muuttui vahingossa salaattikulhoksi, yksi kannustava yritystarina ja loistava idea ekologisista synttärikoristeista (jotka muuten meinaan todellakin myös itse toteuttaa)!
Nyt kun pohjatyö ja kenraaliharjoitus tällaisen illan vetämisestä on tehty, tarjoudun myös muihin "istujaisiin" emännäksi samaisella aiheella!

Jälkifiilistelyissäni valotin vielä vähän kotiakin, ja miestäni siitä miten iloinen olen, kun saan puuhata tämän ihanan harrastukseni parissa! :)

Alla vielä kuva naisista, joita yhdistää valoisten ilmeiden lisäksi nimi: Ladies Circle klubi nro36

Ai mikä puu?

Tässä jatkoa eiliselle postaukselle, jossa vaaleanpunaisen puun peittäminen MELKEIN samanvärisellä maalilla näytti vielä toivottomalta. Kun illalla asettelin tätä uutta PAREMPAA ideaa seinälle, oli hymy herkässä: Oliko rukouksiini sittenkin vastattu? (Ihan niin kuin Hänellä nyt ei olisi tärkeämpääkin tekemistä, kuin korjailla minun seinää...?!) Mutta siltä nyt vaan näytti, että maali upposi sittenkin aika hyvin vanhaan väriin. Puun latvuksia jäi näkyviin niin vähän, että ne näyttää IHAN OIKEASTIKIN vain varjoilta!

Uuden päivän valo ei sitten enää ollutkaan luomukselleni ihan yhtä suopea, mutta näin päivälläkin tuo alaosan runko on ainoa joka kavaltaa vanhan idean esille. Hyvä ajatus voisi olla, että maalaisin uuden värin pintaan vain tuon kartan leveydelle, katosta lattiaan. Sitten kun olen saanut sängyn kasaan ja muutenkin huoneen valmiiksi, esittelen kokonaisuuden teille ja saatte nähdä vieläkö kaivoin telan esille...

Sisusta rennosti!?

No niin, tässä taas vähän näppylän aiheuttajaa niille särmäsisustajille, jotka haluavat tehdä tarkan suunnitelman ja pysyvät sitten siististi siinä... Meikäläisen maailmassa kun suunnitelmat on aina "jotain sinne päin..." ja toteutus "tästä tulikin tämmöinen..."
Kuvassa on siis vanhimman tytön huoneen seinä, jonne suunniteltiin ensin räväkän pinkki puu (tuo hailu vaaleanpunainen on huoneen vanhaa väritystä). Mutta kun se pinkki maali oli monta viikkoa ostamatta, eikä homma oikein edennyt, äiti saikin uuden PAREMMAN idean! Tässä ideassa puu pitääkin maalata kokonaan umpeen! Tuo seinän beessi maalipurkki nuoltiin tietenkin viimeistä pisaraa myöten tyhjiin jo silloin viikkoja sitten maalaushomman alussa... No, onneksi varastosta löytyi, kuin löytyikin MELKEIN saman väristä maalia! "-Hyvä tästä tulee!" ja eikun pensseli heilumaan... :)
(Näitä kuvia katsoessa kyllä vähän hävettää, enkä missään olosuhteissa toimisi näin jonkun muun kotia siustaessa! Mutta pakko on vaan tunnustaa, että vieläkin pidän toivoa yllä siitä, että tämä suttuilu kuivuessaan olisi edes sen verran välttävä, että ei tarvitsisi koko seinää lähteä uudestaan maalaamaan.)
 
Tuo levällään retkottava rautainen sohvasänky on sitten seuraava projekti. Siitä nimittäin hukkui ihan noin vaan kaikki ruuvit ja pultit, kun purimme sen hetkeksi pois remontin alta. Koko talo on pengottu, mutta  ruuvit pysyy hukassa. En ole vielä päättänyt laitanko sen kasaan teipillä vai sinitarralla... ;)

Kupit nurin

Katriinan kaupan ikkunassa on aivan mahtavia rakennelmia tällä idealla, mutta meidän keittiön pöydältä löytyy tällaiset vähän arkisemmat versiot. Kynttilänjalkoja voi muunnella lähes loputtomiin! Mieletön etu on myös se, että nämä sopii kuin luonnostaan aina myös kattaukseen. Jos tuntuu, että vähän keikkuu, litistä möntti sinitarraa lautasen pohjaan. Jos meinaat rakentaa oikein korkean tornin, kannattaa avuksi ottaa epoksia. Ihanan kotikutoista, tyylikästä ja yksilöllistä!

Inkkarit ja länkkärit

 

 

 

 

Kirpparilta löytyi aika räyhän värinen paksu "rastatukka kansan" villaverho. Hetken pyörittelin kangasta käsissäni ja siitähän tuli kaksi hauskaa tyynyä! Minulle tulee näistä mieleen ihan intiaanien tiipiit, mutta isäkärpänen sanoi, että nämä on niitä "aitoja" Tripp-mehutetroja... :)
Ps. Länkkärit on noita sinisiä ukkoja ja inkkarit oransseja. Rautatietä rakentaa tietenkin länkkärit.

Vaihtamalla paranee!

Tässä taannoin sain lahjaksi Marimekon Keisarinna-kassin tämän blogin ylläpitämisestä. Hetken päästä eräs kaverini sai puolestaan liikelahjana Globe Hopen patakintaat. No, minä en ole oikein sellainen marikassi tyyppi, eikä se kaverini liioin taida olla tällaisten rouheiden rukkasten tyyppi... joten me teimme vaihtarit! Hän lähti eilen meiltä iloisesti Keisarinna olalla keikkuen ja minä taas ripustin nämä rukkaset koukkuun tyytyväisyydestä myhäillen.
Näitä "vaihtajaisia" järjestetään lasten kerhoissa ja kouluissa aika ahkerasti (ainakin täällä meillä päin), mutta minä ehdotankin, että joulun jälkeen loppiaisena voitaisi pitää bloggaajien kesken aikuisten joululahjojen  vaihtajaiset!? Tämä olisi kierrätystä parhaimmillaan ja ken haluaa, pääsisi vaivattomasti eroon niistä ei niin nappiin osuneista lahjoista. Samalla voisi saada tilalle jotain tosi uleeta ja enemmän itseä miellyttävää! Ja ne jotka ei malta odotella loppiaiseen, voisi herätellä taas henkiin tämän blogin, jonka toiminta-ajatus on aivan loistava, mutta itse toiminta vain aika hiljaista...

Ihana takapuoli!

Eilen löytyi kirpparilta tällainen tuoli, jota katselin monelta kantilta, ennen kuin päätin ottaa sen mukaan. Hintaa oli vain kolme euroa, mutta väri... se on juuri se, mistä olen aina sanonut että "ei koskaan!" Koko muisti-ikäni on kesto-öllökkini ollut juuri tämä sinapinväri. Mutta niin vain kävi, että mukaan se lähti. Ja kun nyt tarkemmin katselen ympärilleni täällä kotona, on tänne alkanut pesiytymään jo muitakin saman väriperheen värejä! Kuinka ihmeessä tässä on taas näin käynyt?! Vaikka jo vähän siedänkin tätä väriä, niin ei kai se vaan ole tulossa lempivärikseni?!? Apua!
En vielä tiedä minne tuolin sijoitan, mutta jonnekin missä se saa olla takapuoli näkyvissä, sillä se on ehdottomasti tuolin paras puoli!

Piilota imuri-kisan voittaja!

Aivan ihania ja hauskoja ideoita! Täytyy taas vain todeta, että joukossa on voimaa!  Ideariihi oli todella hyvä ja toinen toistaan parempia ideoita putkahteli päivän valoon, meistä luovista arjen ahertajista! Moni muukin imurin tanssittaja oli törmännyt samaan pulmaan kuin minä, joten tässä parhaita paloja kaikkien käytettäväksi:

"jos ostaisi joonialaisen pylvään tai sitten doorilaisen, sellaisen puoli metriä korkean ja asettelisi imurin rennon lupsakkaan asentoon pylvään päälle."

*

"Oma paikka löytyi takkisyvennyksestä, jossa se ei oikeastaan vie lattiatilaa/tuki kulkuväylää."

*

"Kakkosimuriksi hankkisi sellaisen pitkävartisen rikkaimurin, jota voisi säilyttää vaikka jonkin oven takana."

 *

"Verhon taakse.  En kyllä itse laittaisi."

 *

"imurin uudet vaatteet" tyylinen ratkaisu, maalia niskaan ja siitähän tulisi vaikka loistava vaaleanpunainen norsu kärsineen päivineen tai pitkähäntäinen hiiri... Tai voihan ne uudet vaatteet ommella tai neuloakin.. joku makkarankuorityylinen kokopuku pysyisi varmaan imurin ylläkin.."

 *

"Osta katseen kestävä imuri.."

 *

"jos joku ihmettelee miksi imuri on jäänyt esille, toteat vain ettei ole, se on sen paikka. Piste."

 *

"tee imurille oma selkeä paikka. "Säiliö-osalle" hylly (esim. IKEAn LACK- hylly 26*30), jonka yläpuolelle letkulle iso koukku (esim. IKEAn PORTIS- tai VIPPA koukku) ja vielä kyltti roikkumaan, jossa lukee IMURI"

Nämä kaikki oli oikein hyviä! Ja lisää hyviä löytyy, kun lukee kaikki kommentit täältä. Nyt on kuitenkin aika julkaista voittaja. Voittajan kommentissa on mielestäni juuri oikeaa asennetta ja hullua luovuutta! Se nousi minun ehdottomaksi suosikikseni myös sanavalintojen puolesta. Siinä on juuri sopivasti eleetöntä tyylikkyyttä ja ekologista ajatusta:

Marissa sanoi...

Kysy imurilta, missä haluaisi asua? Sen jälkeen tee jonkinnäköinen kaunis seinätaulu "Mun koti on tässä" ja anna sen sitten asua haluamassaan paikassa? Oma imurini haluaa asua yksin kaapissa lähellä keittiötä ja eteistä, ihan erakko. Teillä selkeästi sosiaalisempi tapaus? Itse en näe ideaa ostaa uutta imuria "muka kauniimpaa", jos edellinenkin täysin toimiva ja käyttökelpoinen. Sotii omaa ideologiaa vastaan

Onnea Marissa! Laita minulle yhteystietosi ja haluamasi tyynyn nimi osoitteeseen hhlehto (ät) gmail.com
 niin postitan palkintosi.

Lohdutuspalkinto jaettiin arpomalla, ja tällä kertaa arpa suosi AnneLina! Laita myös sinä osoitteesi minulle. Kun Marissa on valinnut palkintonsa, on AnneLinan vuoro valita oma palkinto kahdesta jäljelle jäävästä tyynystä. Kiitos vielä kaikille osallistuneille!

 

Riista-aika

 

 

 

Piilota imuri-kisa

Edellisen postauksen seinänsiirtosuunnitelmissa tuli eteen vielä yksi mutta. Minne imuri? Imurikaappi on nyt nimittäin vaarassa jäädä lekan alle, eikä toista sopivan kokoista kaappia ole ihan lähellä...
Muutenkin olen aina miettinyt, että imuroinnin kamalin osuus on imurin kaapista kaivaminen. Jos imuri olisi aina esillä, siihen olisi helpompi tarttua vähän niinkuin ohimennenkin!?
Julistan siis kilpailun, jossa on tarkoitus palkita parhaimman idean tarjonnut. Kuinka imurin voisi naamioida olemaan esillä ihan jatkuvasti? Missä se on niin, että sen saa käyttövalmiiksi ilman kirosanoja? Tai kuinka imurista saisi osan "rentoa ja arkista " sisustusta?
Parhaimman idean heittänyt saa valita palkinnon näistä Sisustuskärpäsen tyynyistä, jotka on tehty kierrätysmateriaaleista.

Kun voittaja on valinnut palkintonsa, arvon vielä kaikkien kommentoineiden kesken toisen tyynyn!
Muistakaa, että joulukin taas lähestyy, ja nämä kierrätykseen tottuneet tyynyt on myös loistava lahja suomalaista käsityötä, yksilöllisyyttä ja ekologisuutta arvostavalle ystävälle! Osallistukaa ja antakaa villienkin ideoiden tulla päivänvaloon! Kilpailu loppuu, kun kommentteja on tarpeeksi. ;) Lykkyä tykö!