29.11.2013

Hyvä sintti




"-VETTÄ! nyt äkkiä vettä! Äiti osti meille kaikille omat kukat mutta ne on ihan pienet vielä!" Kiljui keskimmäinen silmät innosta loistaen.
Pienen tyynnyttelyn jälkeen pääsin väliin kertomaan että nämä kukat ei tykkää juurikaan vedestä, vaan niille pitää jutella ja antaa vain valoa.


Seuraava huoli oli se, että "kukkakolmoset" menee sekaisin, kun ovat ainakin näin vauvoina niin kovin saman näköisiä... Yksi keksin että laitetaan ne kaikki erilaisiin purkkeihin ja toinen tökkäsi omansa juurelle tuuliviirin!

Siinä se taas syntyi ihan itsestään, upea joulujuttu!

Ja arvatkaa olinko liikuttunut tässä yksi aamu, kun neiti 4v. sanoi että "Katsokaa! Mun kukassa näkyy jo yksi tommoinen torvi. Mä olen lukenut sille niin paljon satuja!"
(Nämä kuvat on otettu jo puolitoista viikkoa sitten)


Sellaiset Hyvän Mielen Sintit kasvaa meidän olkkarin pöydällä. Jännittävää seurata minkä värisiä "torvia" niihin alkaa aukeamaan!?

27.11.2013

Moi!



Meidän kodista oli tänään Keskisuomalaisessa ja joissakin muissakin sanomalehdissä joulujuttu ja tulin ihan vain siitä kertomaan.

Juttu oli minusta hyvin kirjoitettu ja kuvatkin oli hienoja, mutta kun se sanomalehtipaperi on mitä on, niin olihan ne kuvat aika tummanpuhuvia...

En tiedä menikö juttu sitten lopulta lehtien verkkosivuille, mutta jos joku löytää sen sattumalta jostain, niin linkatkaa minulle! :)



Jutun otsikko oli: 
Persoonallinen joulu: joulun aistii, vaikka tonttuja ei näe joka paikassa!  
Hävittäjän etupyörä kranssiksi

Jutun kranssikuva oli syvätty, joten tässä vielä kuva kranssista oikeassa ympäristössä. :)

Eipä sitten muuta kuin mukavaa illan jatkoa!

24.11.2013

Punainen(?) lanka







Joulun punaiseksi langaksi näyttää valikoituneen mustavalkoinen trikoonaru!

21.11.2013

Mitä visualisti tekee?










" -Mitä se sellainen visualisti tekee?" Tässä yksi hyvin tiivistetty ja yksinkertainen esimerkki.

Visualisti on markkinoinnin ammattilainen, jonka tärkein tavoite on myynnin lisääminen. Visualisti rakentaa mielikuvia, herättää tarpeita, ideoi lisämyyntiketjuja ja suunnittelee teemoja ja kampanjoita.


Visualistin työkenttää on myymälätilat. Joskus suunnitellaan vain yksi kattaus, mutta  isoimmillaan mietitään koko myymäläkuvaa; pohjaratkaisuja, myymälän rytmittämistä ja myyntipaikkoja, kiinteitä kalusteita ja sisustusta, valaistusta, myymäläkiertoa, asiakaskäyttäytymistä, ääntä, tuoksuja.... oikeastaan kaikkea millä asiakas saataisi viipymään myymälässä mahdollisimman pitkään ja ostamaan mahdollisimman paljon!

Myös näyteikkunat, messuosastot, palveluja tarjoavien yritysten liiketilat, kaupalliset tapahtumat ja kampanjat on visualistin työmaata.

Visualisti seuraa trendejä ja ilmiöitä (ja markkinointisuunnitelmaa!). Visualistin tulisi aina olla askel edellä kuluttajia ja tarjota heille elämyksiä ja uutuuksia. Tärkeintä kuitenkin on, että visualisti mukautuu kyseisen myymälän arvoihin, asiakaslupaukseen ja brändiin.


Nämä kuvat on Prismasta. Prismassa ollaan aina ihanasti arkisten asioiden äärellä. Prisma tarjoaa asiakkailleen välttämättömyystuotteita, turvallisuutta ja konstailematonta helppoutta! ..niin ja tietenkin sitä bonusta! ;D

17.11.2013

Korttilöytö






Olipahan viikonloppu! Se alkoi lauantaiaamuna klo 06.03 kun silmäni yhtäkkiä aukesi kesken umpiunen ja muistin että esikoisen linja-auto kisamatkalle lähtee 06.15!

Siitä äkkilähdöstä taisi jäädä koko viikonloppuun melkoinen hössöttämisen meininki. On kimpoiltu ja sinkoiltu, siivottu ja leivottu, tehty töitä ja kuskattu... Onneksi huomenna on tavallinen maanantai!



Inspiraatiota tähän viikonloppuun mahtui sen verran että löysin siivotessa Riikka Kantinkosken korttinipun ja tein ihanimmasta pienen taulun vanhaan peilinkehykseen.

Ajattelin käyttää kortteja myös joulupaketeissa! Tänä vuonna paketit kääritään ruskeaan voimapaperiin ja viimeistellään eteisen tapetin jämillä.



Luulitteko että olisin jo hommannut jotain lahjoja?! Ehei toki, nämä paketit on täyttä tyhjää ja vanhoja sanomalehtiä! Tapani mukaan olen jouluostoksilla sitten aatonaattona, kaikkien äijien kanssa!? ;D

11.11.2013

Uusi harrastus?

 





Koskaan ei tiedä mistä sitä innostuu ja nyt innostuin kasviasetelmista!
Niin kuin kaikki tytöt, olen minäkin aina tykännyt kukista, mutta en sellaisista liian vaikeista, joille täytyy muistaa jutella, kastella, lannoittaa yms…


Kukkakimput puran aina alkutekijöihin ja yhdistelen kukat sitten mieleni mukaan uudestaan.



Kukka-asetemien ideoiminen kaupassa on vähän kiusallista ja kallista, mutta onneksi huomasin tässä yksi aamu että tuossahan on takapihan metsä; varsinainen kasvikauppa! (harmi vaan että huomasin sen vasta näin marraskuussa kun valikoimat on aika… ruskeat.)

Viherlandiasta ostin yhden Herttalyhdyn ja yhden minisypressin(?), sekä pussillisen koristepalloja.
Metsästä hain mustikanvarpuja ja sammalta. Metsässä oli myös ihania risuja, sammaoituneita kiviä ja keppejä, pieniä käpyjä ja vaikka mitä! Aloittelijan virhe oli haalia kaikki liian isossa koossa. Vasta kotona tajusin miten pieni tuo minun kaikkein suurin lasiastia onkaan kokonaiselle metsälle…

Tällaiset tuli ensikertalaisen kasviasetelmista.

Seuraavaksi hommaan sellaisen ”tökkäys-sienen” jossa leikko- tai kuivakukat pysyvät pystyssä. Sitten pitää varmaan vielä hommata vähän multaa tai jotain muuta ”täytemaata”.  Nyt tuon pienemmän asetelma pohjalla on muoviset joulukuusen koristehelmet.

8.11.2013

Haaste ja harjoitus

 
Nappaan kerrankin kopin haastepostauksesta, jonka laittoi liikkeelle Johanna. Voi olla että kukaan ei ole minua varsinaisesti mukaan haastanut, mutta koska tämä kuulosti mukavalta, niin tartuin tähän ihan omin nokkineni!
 
Osa haasteessa kiertävistä kysymyksistä on monille vakkarilukijoille jo "vanhaa kauraa", mutta koska blogilaskurin mukaan remmissä on myös uusia lukijoita, niin tässä tiivistettynä Kärpäsen BLOGIPERIAATTEET:
 


Perusjutut

Olen liian laiska urheilemaan, liian huono leipomaan ja liian kiireinen sitoutumaan kulttuuripiiriin tai taidekerhoon, siispä bloggaan! Bloggausta voi harrastaa siinä välissä kun itsellä on aikaa ja inspiraatiota. Aloitin blogin kun olin äitiyslomalla visualistin työstä. Blogi tuntui mielekkäältä työn ja harrastuksen sekoitukselta, jonka kautta pääsen toteuttamaan itseäni. Blogi on alusta asti keskittynyt saman ajatuksen ympärille; jotain hauskaa ja halpaa kotiin, ja mieluiten äkkiä!

 

Teksti ja ulkoasu

Tykkään kirjoittamisesta ja saan kiksejä oivaltavista sanakäänteistä ja nokkelista synonyymeista. Käytän aikaa kirjoittamiseen vähintään saman verran kuin valokuvaamiseen. Mielestäni hyvä blogiteksti on tarpeeksi tiivistetty, selkeä ja sellainen joka jättää myös lukijalle pohdittavaa. Tällaisiin teksteihin pyrin, eikä harjoittelulle näy loppua.

Blogin ulkoasun suhteen olen jatkuvasti ”vaiheessa”! Haluaisin blogin ensivaikutelman olevan tyylikäs ja naseva, mutta koska en osaa sellaista itse tehdä, niin olen kokoajan ”just kohta uudistamassa blogi-ilmettä…”

 

Yhteistyö ja mainonta

Tämä on aihe jonka ympärillä vellovaa keskustelua en oikein ymmärrä. Mielestäni suurin ongelma on se, että ihmiset ovat tottuneet saamaan netistä kaiken ilmaiseksi. Blogien sisältöjen kehittyminen yhä ammattimaisemmiksi on otettu ilolla vastaan, mutta mainosbannerit ja yhteistyöpostaukset ärsyttävät. Ammattimaiselle bloggaajalle on jonkun maksettava palkkaa, sillä riistoahan kukaan ei halua!? Tällä hetkellä palkkioita maksavat mainostajat. Myöhemmin varmasti menemme siihen että lukijat maksavat osan bloggaajien palkkioista?!

Itse olen yrittäjä ja olen rakentanut palkkatyöni jokaisen euron ihan itse. Blogi on osa osaamiseni, ideologiani ja yritykseni näkyvyyttä.

Suurin osa bloggaajista on edelleen puhtaasti harrastajabloggaajia, eivätkä saa blogin ylläpidosta mitään palkkiota (kuten en minäkään nyt). Osa bloggaajista kieltäytyy kaikista mainoskuvioita ihan vain periaatteesta, ja sekin on ihan ok!

Oletteko muuten koskaan kuulleet kenenkään narisevan harrastajaurheilijoiden pelipaidoissa olevista mainoksista?!

 

Kuvat

Käytän blogissa vain omia kuvia. En siksi että olisin kamalan tarkka kuvaoikeusasioista, vaan siksi että en halua muiden kuvia ”sotkemaan” minun linjaa. Vaikka en olekaan mikään huippukuvaaja, niin silti voin ylpeänä sanoa että kaikki kuvat on minun! Näin koen olevani taatusti yksilöllinen. Blogissani näkee varmasti uusia kuvia, joihin ei ole muissa blogeissa törmännyt.

Kun muutin Divaanista tänne, mietin pienen hetken blogille uutta linjaa. Koin vähän huonommuutta siinä että muiden blogeissa loisti ammattikuvaajien sisustuskuvia ja minulla ”vain” näitä omia puolihimmeitä harjoitelmia… Tarkemmin mietittynä, kuitenkin juuri nämä minun omat kuvat on blogini sielu, ja on ollut mukava kuulla että myös osa lukijoista arvostaa juuri tätä!

 

Kurjat kommentit

Toki näitäkin on kohta viisivuotisen bloggausuran aikana tullut… Muistaakseni vain kaksi kommenttia olen poistanut. Toinen näistä oli periaatteessa ihan asiallinen, mutta koska kommentti koski blogin ulkopuolista asiaa niin koin että on lojaalia poistaa kommentti.

Osa ikävistä kommenteista on myös aika hauskoja, sillä esim; ”nauttikaa paskasta saunastanne” on mielestäni oikeastikin aika hupaisa; Ihailu, vinoilu, kateus ja vilpittömyys, kaikki tiivistetty kolmeen sanaan. Taitava kirjoittaja! J

 

Työhöni liittyvät asiat

Minulle arki, koti, työ, harrastus, perhe ja vapaa-aika on kaikki yhtä suurta keitosta! Tavallaan se on ihanaa ja vapaata, mutta tavallaan ahdistavaa ja stressaavaa. No, itsepä olen soppani hämmentänyt, eli tässä nyt vain uin laidalta toiselle ja puntaroin sitä milloin olen harrastamassa ja milloin töissä…?

 

Liitännäiset

Facebook = Tänne linkkaan kaikki postaukset. Joskus yritän laittaa Faceen myös jotain työkuvioita ja muuta, mutta sitten en taas muista…

Pinterest = Pinterestissä käytän ehkä aktiivisimmin salaisia kansioita. Kerään sinne työjuttuja ja vaihdan siellä kuvia asiakkaiden kanssa. Julkiselle puolelle pinnailen enemmän blogin ideologiaan sopivia juttuja. Jokaisesta blogipostauksesta laitan ainakin yhden kuvan tänne Sisustuskärpäsenomat jutut- kansioon.

Twitter = (voi ei, miten paljon näitä medioita on!?) Twitteriin tein tilin vain koska yrittäjän kuuluu näkyä myös siellä!? Instagram on vielä valloittamatta, ja niistä muista olen toistaiseksi ihan pihalla…

 

Postaustahti

Postaustahti on vakiintunut n. 10 postausta kuukaudessa. Bloggausinto on myös kausittaista. Toisinaan juttua pukkaa sellaisella tahdilla että laitan niitä jemmaan pahan päivän varalle. (Pahapäivä on silloin kun tekee mieli postata, mutta ei ole tarpeeksi luonnonvaloa kuvaamiseen).

 

Vinkit

Bloggaus sopii lievästi narsistiselle ihmiselle, joka jaksaa vuodesta toiseen jaaritella itseään kiinnostavien asioiden ympärillä. (Tätä ominaisuutta voi toki kutsua myös hyväksi itseluottamukseksi!). Parasta bloggailussa on itsensä visuaalinen toteuttaminen ja sosiaalisuus. Bloggailussa yhdistyvät oma mielenkiinnon kohde (sisustus?, eläimet?, leivonta?, voimistelu?...), sekä kirjoitus ja valokuvaus. Itse olen kehittynyt hurjasti ainakin valokuvaamisessa.

Aloittelevalle bloggaajalle vinkkaan että kannattaa sitoa blogi johonkin tiettyyn aihealueeseen. Henkilökohtaisia ajatuksia ja näkemyksiä tulee raottaa hiukan, mutta ei liikaa. Kuvat on blogin tärkein juttu!
 
Haasteessa pyydettiin myös liittämään juttuun oma kuva. Minun naama on kuitenkin näkynyt täällä jo niin monta kertaa, että ajattelin kuvittaa jutun ennemmin näillä harjoituskattaus kuvilla! Tänään harjoittelin jouluista aamupuurokattausta lehtijuttua varten joka kuvataan 18.11.

4.11.2013

Myssy- päähän- VIE!

 
 
 
 
 
 
 
SA- kaupan tuliaisena lapset saivat pujotettavat kommandot. Karu intin haju niissä kyllä taas oli, mutta pesussa se lähti! Kommandon etupuolella on pitkä, kaulan ympärille kiedottava kaulaliina. Aikuisen päässä pipo on niin tiukka, että naaman reijästä näkyy vain silmät ja nenä ja kommandon päälle voi vielä laittaa hatun.

Komandot voisi koristella monella tavalla?! Minä ompelin pipoihin keltaiset puuvillapitsin pätkät, jotka löytyi valmiina kaapista. "-minun virkkaamia hyllynreunoja!" sanoi taas mummi.

Toinen pitsin pätkä oli just passelin mittainen naama-aukon ympärille. Toiseen pipoon venytin vaaleankeltaisen pitsipätkän, vähän niin kuin muka kruunuksi, mutta kukon helttaa se kyllä enemmän muistuttaa...


Myös pyöreät peltirasiat löytyi SA- kaupasta. Nekin voisi koristella monella tavalla! Ajattelin että tässä olisi hyvä joululahjaidea monelle! Rasian kanteen voisi meisteillä kirjoittaa saajan nimen tai sitten kannen voisi maalata liitutaulumaalilla? Tai purkin ympärille voisi vetäistä kivan teipin tai lahjan tyylisen puuvillanarun?
Hitsi kun ideoita olisi niin paljon, eikä ikinä ehdi mitään toteuttamaan kunnolla...

Rasiat maksoi 1€ /kpl, samoin kommandopipot. Eli ei paha investointi joululahjaksi vaikkapa päiväkodin täteille, jotka joutuvat/saavat töröttää ulkona vähän kovemmillakin pakkasilla?


 

 


Arvonnan voitti:


Kiitos huimasta osallistumisinnosta! :) Osa kommenteista livahti jostain syystä tarkistettavien viestien postilaatikkoon, mutta vielä tänä aamuna kaivelin sieltäkin loputkin osallistujat mukaan!

Tällä kertaa arpaonni suosi Maruskaa!

Kiitos vielä ihan jokaiselle mukana muuttaneelle ja arvontaan osallistuneelle,
ja kiitos vielä palkinnoista:

Glope Hope,                                             Domdom ,                                     Zoco Home!

1.11.2013

Aikuisten mielikuvitusleikit

Moni sisustusharrastaja on koukuttunut myytävien asuntojen katseluun. Tavallaan joo etsitään ehkä myös uutta kotia, mutta ennen kaikkea haetaan unelmoinnista syntyvää mielihyvää. Se on vähän kuin aikuisten nukkekotileikkiä?!

Netistä löytyy monta foorumia (joita en nyt jaksanut lähteä etsimään ja linkittämään, mutta laittakaa te linkkejä kommenttilootaan jos seuraatte jotain!?) missä voi ihastella, arvostella ja fiilistellä myynnissä olevia koteja.


Vihdoinkin myös Suomessa ollaan menty siihen että omaa kotia myydään ylpeydellä ja avoimesti! Olin ihan todella ällikällä lyöty kun eräällä vähän pienemmällä paikkakunnalla kuulin että asuntoja kaupataan edelleen vähän kuin salaa; "-Tiedä mitä ne naapurit meistä vielä luulevat? ...ja näkevät myös meidän talon hinnan!?"

On ollut myös hauskaa huomata kuinka asuntojen markkinointi on alkanut muuttumaan ihan tässä viime vuosina! Oikein mahanpohjaa kutkuttaa kun miettii mitkä mahdollisuuden asuntojen markkinoinnissa vielä piileekään...?

Tällä hetkellä minä teen tällaisia asuntoesittely ilmoituksia. Nämä on lisä normaaliin lehti-, netti-, ja esittelymyynnin päälle. Persoonalliset tekstit ovat saaneet hymyn huulille kesken vakavamielisen asunnon etsinnän, ja paras kommentti tuli eräältä naiselta joka sanoi että "-ai tuommoisi juttuja saa ihan tavallisten ihmisten kodeista!?"  Kyllä, ihan tavallisten ihmisten kodeista! :)

Kodin sydän

Missä kohdassa kotia on kaulin sekä kaappi, missä kiehuu yli, tai sulatetaan jäinen lihapaakki?
Missä kohoaa kakku ja valmistuu arkisoppa, minne tuodaan kauppakassi ja metsästä marjakoppa? Mihin huoneeseen aina palaat kun kurnii maha ressu, missä päälle puetaan vähintäänkin essu? Minne koko perhe kasaantuu kun on valmis lettupino, missä on salainen jemma kun iskee suklaanhimo?

Myynnissä täällä.


Herraskartano

Kukapa ei herroiksi tahtoisi kodissansa elellä, oman talon lämmössä hirsiä pitkään vedellä.
Kauniin kaakelitakan lämmössä iltaa rauhassa viettää, ja nykyajan tekniikkaa talon helppoudesta kiittää.  Makuuhuoneisiin voisi pariovista kulkea ja illan tullen parvekkeen oven vain kevyesti sulkea. Nukkuisi sikeästi yön läpi, ympärillä vain luonto ja oman kylän väki.  

Myynnissä täällä.