28.3.2013
Kuola poskella...
Eilen ilmestyi uusi Divaani. Sivulla 40. valahti Kärpäsellä kuola suupieleen! Jutussa esiteltiin pariisilainen koti, joka on rakennettu vanhaan tehdasmiljööseen. Kaikkineen koti on tosi ihana joo, mutta tuo sammaleen vihreä seinä on aivan TAJUTTOMAN HERKKU!
Kun vihdoin maltoin nostaa kateelliset silmäni irti lehden kuvasta, avautui eteeni näkymä meidän kalpeasta keittiön seinästä... Siltä istumalta lähdin etsimään väriviuhkaa, joka olikin työpaikalla. Lastenhuoneesta sain kuitenkin pahimpaan värihimoon riipaistua kainalooni vihreän tyynyn. Tohinalla asettelin tyynyn keikkumaan seinävalaisimen päälle. Olisiko ihana? Olisiko?
Olisiko liian tumma? Olisiko astetta vaaleampi sävy enää niin ihana? Olisiko ihana jos saisi maaliin sellaisen samettisen pinnan? Mitä niitä Tuntoja ja Hohtoja nykyään Tikkurilalla on?
Käyköhän tässä niin, että Kärpäsen pääsiäiseen kietoutuu ovelasti tuo sammaleen vihreä seinä!? Yhdet synttäritkin pitäisi kyllä järjestää... ja siivota ja kaupassa käydä. Mutta Prismasta saisi kyllä samalla reissulla myös maalin!?
Divaanissa oli myös pari muuta erityisen ilahduttavaa juttua: Suomen parhaat sisustuksen second hand -liikkeet listattuna, ja Froy and Dind-puotia pyörittävän Adindan kaunis ja kirjava koti! Teille lukijoille on vielä hetken voimassa TÄMÄ tarjous Divaani lehdestä! Kannattaa hyödyntää :) Kolme lehteä ja liitutaulu 12,90€!
Ihanaa pääsiäistä kaikille, ja minä palaan taajuuksille heti jos seinä alkaa yllättäen vihertää!? :)
26.3.2013
Pääsiäisruusut
Sain vieraalta mieheltä kimpun ruusuja. No tarina ei ole oikeastaan yhtään niin kutkuttava ja salaperäinen kuin voisi luulla, joten ei siitä sen enempää. Mutta itse ruusuista räpsin teille eilen iltapimeällä pari kuvaa!
Perinteisesti pääsiäisen alla tulee ostettua helmililjoja, narsisseja tai tulppaaneja. Mutta koska ruusut oli jo valmiiksi kotona, ajattelin mennä tämän pääsiäisen pääsiäisruusuilla! Noita-akan pannun pohjalle mietin "jotain?" mihin tökätä ruusut pystyyn. Kuinkas sattuikaan että työhuoneesta löytyi puolikas tekokukkapallo! (Toisinaan vihaan työhuonetta joka on täynnä vaikka mitä, mutta voi kuinka ilahdunkaan joka kerta, kun löydän sieltä vaikka mitä! :))
Siinä ne nyt seisoo ruusut, tomakasti pannun pohjalla. Toivotaan että kestävät pääsiäiseen asti!
24.3.2013
Tehokas, tunnollinen, tohelo
(Pikkusiskot lähdössä virpomaan.)
Yritän pitää blogin kevyenä sisustusharrastusblogina. Mutta koska todellisuus on se, että elämäni täyttyy 90% lapsista, arjesta ja kiireestä, on välillä vähän vaikea olla tuomatta näitä elementtejä myös blogiin. Jos et jaksa lukea jaaritteluja muiden lapsista, kannattaa lopettaa jutun lukeminen tykkänään.
Tämä postaus on omistettu rakkaalle esikoiselleni, joka alkaa jo hiljalleen lähestyä teini-ikää. Järkyttävää, taasko se on täällä, vasta selvisin omasta murrosiästäni, ja nyt jo pitäisi taas kestää kaikki uudestaan? Viimeksi tänään huusimme toisillemme kurkku käheänä. Tai hän känätti naukuvalla ja itkunsekaisella äänellä mitä kaikkea pitää ostaa koska kaikilla muillakin on, ja että minä en ole kunnon äiti…!??
Voin kuulkaa kertoa että on aika raastavaa kuulla näin viisaita sanoja oman lapsen suusta! Tietenkään en ole kunnon äiti, sillä hoidan siinä sivussa myös kahta muuta lasta, yritystä, parisuhdetta, siivousta, kaupassa käyntiä, omia ja lasten harrastuksia ja mitä niitänytmuitaonkaan…
Hän on 11v. ja harrastaa kilpavoimistelua. Olen todella iloinen hyvästä harrastuksesta, mutta samalla äärimmäisen stressaantunut jatkuvasta kuskaamisesta, aikatauluihin sitoutumisesta ja harjoitusmaksujen maksamisesta. On huojentavaa tietää että treenit kiinnostavat enemmän kuin ostarilla notkuminen, mutta todella ahdistavaa ajatella näytöslajin tuomia ulkonäköpaineita. On mukavaa että lapsi on liikunnallinen, mutta rasittavaa jatkuvasti varoa ilmassa lenteleviä kinttuja ja kantapäitä, sillä suurimman osan ajasta lapsi kieppuu jossain akrobaattisessa asennossa, vaarantaen kanssaeläjien turvallisuutta …
Fyysisen tilan vieminen ei ole tietenkään vielä mitään verrattuna siihen, millaisen henkisen tilan hän nykyään kodissamme vie! ”Ai mitä sä sanoit?, mitä se tarkottaa?, MUN mielestä asia on kylläkin näin…!” Kohta kodissamme on kolme aikuista?! Enhän minä tällaista tilannut, halusin lapsia!
Joulun alla lapsen voimisteluseura keräsi varoja myymällä karamellejä. Jo valmiiksi puolinuhtelevalla äänellä ohjasin lapsen myymään karamellejä ovelta ovelle: ”raha ei kasva puussa! näillä kustannetaan SINUN harrastus, eli sinä itse yrität myydä näitä…!”. Hän pakkasi karamellit isoon muovikassiin, ja tuli kolmen vartin päästä takaisin ” Nyt mä myin ne!” Aika tehokasta; 160€ alle tunnissa! Ei onnistu äidiltä. Laitoin viestit parille omalle kaverille, että ei meillä sittenkään ole enää myynnissä niitä karkkeja…
No tätä karkkitempausta en tietenkään muistanut sillä hetkellä kun raivosin sotkuisesta huoneesta. Huone on todellakin AIVAN KAMALA. Vaikka olemme useaan otteeseen siivonneet huoneen yhdessä, on huone viikon päästä kuin hävityksen kauhistus. Avaimet on aina hukassa, kokeet unohtuu, vaatteet tippuu eteisen lattialla, laukku häviää, eväät jää, aikataulut unohtuu… lista on loputon. Esikoiseni on tohelo, enkä minä enää pysty salaamaan sitä häneltä itseltäänkään. Me vanhemmathan yritämme viimeiseen asti uskottelemme lapselle, että sinusta on vaikka mihin, vaikka todellisuudessa minun lapsestani ei ole ainakaan kirjanpitäjäksi… On hämmentävää kuulla opettajalta että läksyt on kyllä hoidettuna. Kuinka se on mahdollista, kun arki hänen ympärillään näyttää olevan yhtä kaaosta?
Pari päivää sitten esikoinen lähti keräämään pajunkissoja (ihanaa, hän siis aikoo vielä käydä virpomassa!). Lähtiessä sanoin että ”ota vaan niitä ihan reilusti, voin viedä loput vaikka töihin”. Taas meni kolme varttia ja hän tuli takaisin aivan hervottoman säkin kanssa. Suuri jätesäkki pursusi pajunkissoja, niitä oli kahdessa eri kerroksessa niin isot niput että edes aikuisen syli ei riittänyt! Aika tehokasta.
Tänä aamuna en voinut muuta kuin naureskella olemattomaan partaani, kun naapuri jutteli että ”ei ole tässä meidän lähellä yhtään pajunkissoja…” No ei kai, kun kaikki on täällä meillä…
Olen äärimmäisen ylpeä esikoisestani ja näen hänessä paljon samoja piirteitä kuin minussa. Kaikki hommat aina hanskassa, vaikka toinen hanska onkin hukassa. Luotan myös että hänellä on sama ”selviytymisgeeni” joka auttaa monessa elämäntilanteessa. Mutta jos tiedätte jonkun verkkokaupan mistä voisi ostaa vielä yhdet suojelusenkelin siivet näiden tulevien vuosien varalle, niin vinkatkaa! Myös joku lisähermoja tai ymmärrystä äideille myyvä putiikki olisi kiva!?
22.3.2013
Tavataan messuilla!
Huomenna alkaa Elämysmessut Jyväskylän Palviljonkissa. Tällä kertaa Sisustuskärpänen on suunnitellut Viherlandian messuosaston, D1 halliin. Viherlandian tavoitteena oli uudistaa messuilmettään, ja osastolle toivottiin jotain ihan muuta kuin kivimuureja, istutuslaareja ja laattapihoja.
...Tuumasta toimeen: ideoin osastolle kukkivan, perinteisellä ruutumallilla toteutetun puutarhan. Lattiamatosta toteutettiin suorat "hiekkapolut", jotka kulkevat värikkäiden lavojen välissä. Lavoilla on omat väriteemat: keltainen on puisto, vaaleanpunainen on oleilupuutarha, sininen on metsä, ja lila edustaa hyötypuutarhaa. Lavat rakennettiin vaihtolavoista.
Suuri "vajan seinä" rakennettiin raakalaudasta ja se maalattiin herkullisella lilalla. Osastolla laulaa metsän linnut, ja ilmassa tuoksuu täyteläinen rosmariini, keväinen norjanangervo ja raikas narsissi. Kun puutarhasta kuljetaan vajan puolelle, aukeaa aivan toisenlainen värimaailma: ruskeaa, mustaa, sinkkiä ja puuta. Vajan puolella on säilytyksessä mm. puuntaimia ja työkaluja.
Tämä on ollut minulle todella mieluinen ja mielenkiintoinen projekti! Huomenna on jännittävää kuulla mitä messuvieraat tuumaavat uudistuneesta Viherlandian ilmeestä!? Ainakin talon oma väki on ollut hyvin tyytyväisen oloisia, ja itsekin olen lopputulokseen tyytyväinen.
Myös minä olen huomenna paikalla tällä osastolla, eli tervetuloa moikkaamaan! Me jaamme Suskin kanssa "päivystysvuorot", eli jompi kumpi on koko ajan paikalla (ääh, enhän ole vielä edes ehtinyt kertomaan teille miten mukava yhteistyökuvio meille syntyi Suskin kanssa hänen harjoittelujakson loputtua... no mutta tulkaa huomenna käymään messuilla, niin me kerromme! :)
Ai niin, ja sitten vielä: minulla on messuilla molempina päivinä oma pieni "show". ;D Olen nimittäin luvannut pitää messuvieraille tietoiskun aiheesta Parvekkeen sisustaminen! Tietoiskut on molempina päivinä klo 14.30 (arvatkaa jännittääkö yhtään?... =))
19.3.2013
Aika palkita lukijoita!
Facebookissa on nyt 1000 tykkääjää, ja on aika palkita Teitä ihanat lukijat!
Palkintona arvotaan AND-Designin monikäyttöinen ja tyylikäs kolmen korin setti.
Nerokkaat korit on punottu kierrätetyistä sälekaihtimista!
(korien koko: 14x14x14, 11x11x11 ja 8x8x8 cm)
Anna Nygård on osannut hienosti yhdistää AND-tuotteissaan vanhan käsityötekniikan, kestävän ja uudelleen löydetyn materiaalin, ja kauniin muotoilun! Materiaali mahdollistaa monenlaiset ideat korien käyttöön: kasvien suojaruukkuina, suihkutiloissa, keittiössä, toimistossa, parvekkeella...
Arvonta suoritetaan 27.3. ja kaikki tähän juttuun kommentin jättäneet ovat mukan arvonnassa.
KIITOS KAIKILLE FACEBOOK-FANEILLE JA
onnea arvontaan!
Arvonnan lisäksi minulla on ilo tarjota teille huipputarjous mielestäni Suomen parhaasta sisustuslehdestä! Sinä saat:
Kolme DIVAANI-lehteä ja tilaajalahjana SISUSTUSLIITUTAULUN hintaan
12,90€
( Yhteisarvo 52,85€ )
Tilaamaan pääset TÄSTÄ linkistä.
Ihania lukuhetkiä Divaani-lehden parissa!
16.3.2013
Tupsut hapsut!
Voi niitä aikoja, kun muutettiin isompaan taloon ja tavaraa oli liian vähän!? Kodin Ykkösiltä ostettiin useampi pyöreä villamatto, kun lattiat ammotti tyhjyyttä. Yksi näistä sen aikaisista mattohankinnoista on jämähtänyt työnurkkauksen lattialle.
Eilen ompelin maton reunaan kiinni pienet hupsut tupsut. Heti tuli matosta hauskemman ja persoonallisemman näköinen! Tupsut oli joskus kiinni jossain kirpparilta löytyneessä lampunvarjostimessa, jonka purin alkutekijöihin. Monta vuotta olen hillonnut näitä tupsuja työhuoneen laatikossa ja nyt ne vihdoin löysivät paikkansa!
Täydellistä organisointia ja itsensä ilahduttamista: uusi matto lattialla, ja yksi pussinyssäkkä vähemmän varastossa pyörimässä! :)
15.3.2013
Kaikkea sitä...
...ihminen itselleen haalii! En vain voinut vastustaa kiusausta, kun näin kirpparilla vanhan lämpötyynyn ihanalla kuosilla! Yksi jättimäinen lämpötyyny jossain nurkassa pyörimässä olisi ehkä ihan ymmärrettävä juttu, ...mutta seuraavalla kirpparilla oli toinen samanlainen; pakko oli ostaa!?!
Kotona totesin että kumpikaan tyyny ei lämpiä, eli revin kaikki sähköiset sisälmykset pihalle ja tuumasin, että nyt lämpötyynyt on vain tyynyjä!
JOS minulla oli parveke veisin nämä istuimiksi sinne. JOS minulla olisi sellainen eteinen jonne mahtuisi pieni vaihtolava, laittaisin tyynyt sen päälle. JOS minulla olisi vene, olisi nämä ihanat sen kannella. JOS minulla olisi retrohenkinen matkailuvaunu, tekisin näistä pehmusteet sinne. Tain JOS minulla olisi elokuvateatteri, voisi nämä olla pienten vieraiden istuinkorokkeita!
Mutta koska minulla on vain pieni kahdenkymmenenneljän neliön kioski, toin (lämpö)tyynyt pyörimään tänne... tilaa on vain ylähyllyllä...! Mutta onhan nämä nyt silti ihanat!?
10.3.2013
Boordit tulee...
Jokos te olette alkaneet asennoitumaan siihen että boordit tulee taas kohta muotiin? Minä aloitin jo sopeutumiharjoitukset ja tein leikkihuoneen seinään boordin ristipistotauluista (vai onko nämä kanavatöitä?). Koska taulut on oikeasti tarkoitettu pystyyn, jouduin vähän kikkailemaan kiinnityksen kanssa. Taulut "lepää" kahden pitkän naulan päällä, kuin tauluhyllyssä konsanaan!
Nyt sitten vain odotellaan että aika kypsyy ja muoti muuttuu! :)
8.3.2013
Ajatus Naistenpäivästä
Tänään töihin ajellessani kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa kysyttiin että koska on Naistenpäivä, niin miksi ei voisi olla myös Miestenpäivää? Tämä sai minut ensimmäistä kertaa ikinä miettimään koko Naistenpäivän merkitystä.
Olen aina vähän nolona ottanut vastaan huomionosoitukset naistenpäivänä. Hassua saada kukka tai karkki siitä hyvästä että on nainen?! Meillä Suomessa nainen on erittäin tasavertainen miehen kanssa, eikä tämä osa nyt siltikään mitenkään juhlittava ole!?
Olisiko Miestenpäivä vain tasavertaisuuden nimissä kalenteriin merkitty päivä?
Tänä aamuna muistin että meillä synnytyksien yhteydessä kuolee naisia enää vain äärimmäisen harvoin. Meillä on tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautua (ellei jopa miehiä paremmat?). Jos sairastumme rintasyöpään saamme ensiluokkaista hoitoa. Olemme onnistuneet luomaan tasavertaisen vanhemmuuden (siltä osin kuin se nyt Luojan luomista lähtökohdista on mahdollista). Meillä on ollut naispresidentti, eikä kenenkään tarvitse tyytyä johonkin vain sen tähden että on nainen! Kaiken lisäksi meillä on maailman parhaimmat miehet, jotka elävän tasavertaisina naisten rinnalla.
Tänään olen oivaltanut mikä naistenpäivän merkitys on! Se on päivä jolloin minä kunnioitan kaikkia suomalaisia naisia ja miehiä jotka ovat rakentaneet näin tasavertaisen yhteiskunnan. En odota kukkasia tai kakkuja, en minä ole niitä ansainnut. Toivon että jokainen mies laittaisi nämä rahat esim. Afganistanin naisten elinolojen parantamiseen. Meillä suomalaisilla naisilla kaikki on jo hyvin!
5.3.2013
Korunaulakko nykyemännälle
Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja niin edelleen... Minultakin on pitkään puuttunut korunaulakko, vaikka näin hienoa ideaa olen saanut myytyä muille! Taikinahärkki jää aika monelta nykyemännältä käyttämättä, mutta koruja sentään vielä aika moni emäntä käyttää!?
Ruuvasin Emännän naulakot kylppärin kattoon, ja siinä ne nyt roikkuu. Aivan toisenlaisessa ympäristössä nämä naulakot on joskus näyttänyt jopa romanttisilta!? Mutta täällä meidän kylppärissä, yhdistettynä tuohon avattuun mahalaukkuun ja tiiliseinään, fiilis on jotenkin "teurastamonomainen??" Mutta se ei haittaa ollenkaan! Olenkin jo taas vähän kyllästynyt romanttiseen minään, joka tässä aina välillä yrittää nostaa päätään sivupersoonani ominaisuudessa... Lihoiksi vaan, sellainen hempeily! ;D
1.3.2013
Pihapöydästä pelipöydäksi
Isommalle olkkarinpöydälle on ollut kysyntää; Arfikan kartta on joutunut leijumaan osittan ilmassa, eikä rahoille ole ollut laskupaikkaa. Timantit on pitänyt laittaa pöydän alle, ja noppaa on heitetty pelilaatikon kanteen…
Ajattelin hakea vilpolasta olkkariin isomman pöydän, mutta ääsh… sen pöydän laitoinkin viime kesänä pihamaalle, ja sen päällä oli nyt vajaa metri suojalunta. Periksi en kuitenkaan antanut, vaan kaivoin pöydän lumen alta, sulattelin, pesin ja kuivasin ja kannoin olkkariin!
Yhtään Arfikan tähteä tässä ei ole vielä ehditty kisailla, mutta maljakoita mallailin pöydälle vähän. Huomaatteko, että tuon keltaisen maljakon jälkeen olen törmännyt kirpparilla pariin muuhunkin mukavaan maljakkoon! Oikeasti tässä pöydällä olisi hyvä olla vain yksi iso maljakko (täynnä ihania kukkia!), joka olisi helppo nostaa pois sitten kun pöydälle on muuta käyttöä.
Mielessäni pyörii iso, pullea, värillinen vaasi, jonka suuaukko ensin kapenee mutta leveneekin yllättäen juuri ennen kukkasia… Aika harvinaista että mielessäni on näin tarkasti piirtynyt kuva jostain tavarasta!? Yleensä teen kaikki hankinnat niin, että ensin näen tavaran ja sitten keksin mihin ympäristöön se sopisi. Mutta ihan jänskää sisustaa välillä näinkin päin, ja haeskella jotain tiettyä muotoa, väriä tai materiaalia!
Ai että onko nuo ne ihanat kukkaset? Juu ei, nuo käkkärät on viimekesältä kuivuneita koiranputkia, mutta sopivat ihan hyvin väliaikaisesti korvaaman sitä ihanaa kirjavaa, tuoksuvaa ja rennosti kukkivaa kimppua! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)