26.4.2009

Mobile





Tämän blogin tarkoitus on edelleen keskittyä pääosin sisustamiseen, vaikka tämäkin postaus menee taas "lapset, lapset, lapset-osastoon"...
Minä nimittäin perustin blogin itselleni henkireijäksi ja irroittautumispaikaksi kotiäidin arjesta, mutta tännekinhän nämä lapset tunkee mukaan ;)
Siis asiaan, ajatuksena oli esitellä tämä kahdesta hengarista tehty mobile, johon voi helposti vaihtaa katseltavat lelut! Nämä huovutetut lasinaluset sain vuosia sitten ystävältäni lahjaksi, ja koska ne on jäänyt itse tehtävässään käyttämättä, ja kovin sieviä ovat, niin ripustin ne tähän. Siinä ne saavat kukkia, kunnes tilalla vaihdetaan jotain muuta...

24.4.2009

Peltitorni




Eipä taida tämän päivän kahvipaketeista tai karkkirasioista jäädä näin kauniita muistoja tuleville polville. Sen sijaan hurjan korkea torni siitä määrästä pakkausjätettä, jonka me jälkeemme jätämme, kyllä tulee!
Tosin en tiedä onko nämä peltipakkaukset olleet sen ekologisempia, kuin nykyajankaan pakkaukset. Tuskin näitä on kierrätetty tai uudelleen käytetty, muutoin kuin autotallissa ruuvipurkkina. Vaikka kyllähän kulutuskin on ollut tuolloin huimasti maltillisempaa! Enpä usko, että jokaiseen makeanhimoon on ostettu tuollainen lakupurkki! Esim. alimpana olevassa turkoosissa Maraboun konvehtirasiassa on oikeata lasia kannessa. Se on varmasti ollut aikanaan todellinen ylellisyysostos!
Nämä (ja rivi muita) peltirasioita on kulkeutunut minun kokoelmiin tietenkin kirppareilta.

19.4.2009

Kerrankin rennosti





Minä sain järjestettyä viikonloppuna ensimmäiset "stressittömät" lapsen synttärikemut! En pakottanut sankaria askartelemaan teemaan sopivia kutsukortteja, en ommellut uutta pöytäliinaa tai hakenut kukkakaupasta "oikean" värisiä kukkia! Puhumattakaan, että olisin leiponut ja kattanut pöydän notkolleen, tai hermoillut kakun koristelemisen kanssa! (näitä kaikkia olen myös joskus tehnyt).
Oikeastaan olin vähän pakotettu tähän ratkaisuun perhetilanteemme vuoksi (kaksiviikkoisemme on tuonut mukanaan paitsi iloa ja onnea, myös paljon työtä ja huoltakin).
Mutta näin jälkikäteen viisastuneena, taidan ottaa stressittömät juhlat tavaksi!
Aamulla lauloimme "Paljon onnea vaan" ja avasimme yhdessä paketin. Sitten sankari oli uimassa (meillä uimahallissa käyminen on harvinaisia) ja Mäkkärissä syömässä parhaan ystävänsä kanssa. Iltapäivällä syötiin vielä porukalla valmiskakkua ja karkkia ja keksejä! Sankari oli illalla oikein tyytyväinen päivään, vaikka massiiviset kymmenen vieraan kekkerit jäikin tänä vuonna pitämättä. Itsekin havahduin muistamaan, että lasten synttäreillä tärkein on kuitenkin itse lapsi!


17.4.2009

Kodittomien tavaroiden koti



Liivian talossa pohdiskeltiin tässä pari päivää sitten, että missä olisi hyvä paikka kaikelle sille "tarpeelliselle romulle" joka tuppaa kerääntymään keittiön pöydän kulmalle.
Itse olen MUKAMAS ratkaissut ongelman jo usea vuosi sitten, tekemällä eteiseen näin tehokkaan näköisen romuhyllyn: mainospostia, tiedotteita, avaimia, huulirasvaa, nappeja, naruja, heijastimia, neuvolakortteja, valokuvia, askarteluja, tukkapampuloita, kyniä, rullamitta, käsirasvaa ja puhelimen latureita... ainakin nämä löytyy tälläkin hetkellä näistä koreista!
Mutta niin vai on, että mikään maailman koririvistö ei voi niellä sitä määrää pieniä tavaroita, joka tässäkin talossa pyörii!!
Ainoa oikeasti toimiva lääke näiden tilpehöörien kurissa pitoon on roskakori. Minä heitän surutta kaikki Kinderyllätykset, luontoretkien löydökset, Barbien kengät ja lehtien välistä tippuilevat ilmaisnäytteet roskikseen. Kamalaa on tietenkin se, että yleensä minun roskani onkin lapsien suurin aarre, ja näin olen joutunut usein valehtelemaan silmät pyöreänä, että "en ole nähnyt sellaista!" Vain yhdestä prinsessamukista tunnen huonoa omaatuntoa, kun tyttö edelleen etsii sitä kaapista turhaan...
No, niin kuin jo arvaattekin, suora rivi "romukoreja" ja roskapönttö eivät riitä torjumaan epämääräisten tavaroiden armeijaa, ja myös sinne keittiön pöydälle eksyy aina jotakin...

Lisää taidetta


Tässä lisää taidetta meiltä. Tällä kertaa taiteilija löytyy ihan lähisuvusta ;) ja hänen tuotantoaan meille onkin kertynyt valtavat määrät! Tässä kuitenkin yksi hellyttävimmistä, jossa tyttö ulkoiluttaa koiraa ja lennättää leijaa. Kuvassa on myös hirviä ja "kirjoitusta". Niukan värimaailmansa ansiosta tämä teos on saanut ympärilleen prameat kitsch kehykset.

13.4.2009

Vapauttakaa kimput!




Ihan älyttömästi en itse pidä tiukkaan sidotuista, jämpteistä "pallokukkakimpuista", joista aina joku kukkalaatu alkaa nuokkumaan ennen muita, ja koko kimppu näyttää parin päivän päästä varsin väsähtäneeltä... Ennemmin puran kimpun jo alkumetreillä ja teen kukista pienempiä, rennompia asetelmia, joita voi ripotella ympäri asuntoa. Minä en ole kovinkaan taitava kukkien asettelija, eikä viherkasvitkaan jaksa elää kanssani, mutta elävien kukkien voima on silti kiistaton! Ne tuovat "elon" huoneeseen!
Parasta on tietenkin saada kukkia lahjaksi, mutta myös itse ostetut ilahduttaa, ja silloin ainakin saa mitä haluaa! Minä ostan mieluiten pitkävartisia, isokukkaisia ja valkoisia kukkia, tai "arkisesti" tulppaaneja.
Nämä kuvissa olevat kukkaset on purettu minulle lahjaksi tuodusta, tanakasta, vaaleanpunaisesta onnittelukimpusta. Kiitos työkavereille!

11.4.2009

Vauvan tuoksua




Vihdoinkin olemme saaneet vauvan tuoksua makkariin! :)
Nyt on siis aika nuuhkia uutta tulokasta ja painaa sen ihana tuoksu syvälle mielen ja muistojen sopukoihin, sillä vauvan "tuore" tuoksu kestää vain hetken.
Tähän katosta riippuvaan kehtoon olen ajatellut Nuppuni tuudittaa. Aluksi haaveilin kallista ja tyylikkäästä Leander-kehdosta, jonka mainoslauseissa "vauva keinuu vapaasti" ja "rauhoittuu turvalliseen pesään". Mutta miettiessäni kehdon käyttöaikaa ja hintaa, päädyin tekemään vastaavanlaisen kehdon itse. Vanha, metallirunkoinen vaununkoppa löytyi kirpparilta neljällä eurolla ja päälliskankaan löysin kaapista. Se on niitattu kauttaaltaan rungon ja pehmusteiden päälle. Ikean S-koukut osoittivat taas monipuolisuutensa (ja kestävyytensä) tässäkin projektissa! Kestävät nailonnarut Terrasta ja irroitettava "nukkumaharso" ja petivaatteet omista vanhoista varastoista. Näin koko sänky tuli maksamaan alle 10€
Myös keittiön ja olkkarin kattoon ruuvattiin koukku, jotta kehtoa voi siirrellä. Roikkumis korkeutta voi säätää jatkonarulla, joka on liitetty naruihin metallisella verhorenkaalla.

www.sisukas.net

8.4.2009

Ajateltu lahja


Viikko sitten ponnistin maailmaan kolmannen yli nelikiloisen tyttölapsen! Olen itsestäni ja lapsesta tosi ylpeä, mutta ylpeä olen myös miehestäni, joka taas osoitti suuren kykynsä, sekä ajatella, että tuntea! Hän antoi minulle muistoksi suuresta urakasta tämän Kirsi Neuvosen grafiikanvedoksen, jonka nimi on "Syntymäpäiväkalenteri". Tämä vedos on todella minun makuuni, ja ruudussa on minun syntymäpäiväni! :)
Sattumaa (tai enne?) kai myös se, että tyttömme on viettänyt ensimmäisen viikkonsa numeroiden ympäröimänä sairaalassa. Tämä numerotaulu muistuttaa minua aina siitä, kuinka kiitollinen saan olla, kun saturaatio, happi, syke, paine yms. numerot asettuivat viimein kohdalleen ja voimme nauttia lapsestamme ilman numeroiden vahtaamista. Myös se yhteensattuma taulussa on, että vedos on kymmenestä, seitsemäs. Ja vauvamme pötköttelee sängyssä numero 7.
Vietän varmasti monta tovia tuijotellen taulua, ja miettien lisää logiikkaa numeroille, kunhan valitsen siihen ensiksi vielä kehykset ja saan sen seinälle. Tällainen lahja on tavallan aina myös sijoitus, eikä sen arvo laske. Myös tämä tekee mielestäni lahjasta erityisen hyvin "ajatellun".
Varmaa kuitenkin on se, että tämä aikaa kestävä lahja,johon liittyy suuria tunteita, tulee olemaan minulle aina tärkeä ja luovun siitä vain siinä tapauksessa, jos tyttö haluaa sen mukaansa maailmalle lähtiessään!
...Jospa hän vaikka lähtee opiskelemaan matematiikkaa?


7.4.2009

Oikeasti ihana




Pikkuisia (ja vähän suurempiakin) pitsiliinoja keräilin jokin aika sitten kirpparilta yhtenään. Aina ajattelin keksiväni niistä jotain kivaa!! Ja valmiita ideoitakin oli sisustuslehdet ja -ohjelmat pullollaan. Monen värisiä ja mallisia pitsikkäitä on nyt kaappi tursollaan, mutta mihinkään en ole niitä kuitenkaan osannut käyttää... Tämäkin ainoa, oikeasti ihana pitsiliina etsii vielä paikkansa. Tässä pikkuisessa on kuitenkin sitä jotakin! Ja oikeastaan vain tämä yksi olisi riittänyt täyttämään sen himon, jonka vallassa liinoja kotini kaappeihin kannoin...
No, tästä en kuitenkaan opi mitään! Uusia "himoja" tulee ja menee. Mutta me kirpputorihamsterit elämme juuri tästä intohimosta, hankkia aina jotain uutta, turhaa ja ihanaa! (ja aina voi selitellä itselleen, että ostin sentään kirpparilta ja halvalla ;)

5.4.2009

Aurinkoa noidille!


Kuinkahan mahtaa noitien luudat lentää tuossa pyryssä, joka ulkona tupruttaa? Näky ikkunasta on aika talvinen, eli kannellinen pannu on noidalle ehdoton. Taidamme myös sonnustautua villaviittaan ja karvalakkiin...