40x40 cm

Tämä on se neliön muotoinen läntti, josta lähtee leviämään kevät! Pala iloa, valoa, toivoa ja hyvää mieltä maksoi SPR.llä 1,50€

Laadutonta laatua

Nyt saa lähteä tämä käppyräkulmainen "laadukas matto?" känkkäilemään muualle! Jokainen kulma kurottelee kohti taivasta, eikä matolle tyypillinen tehtävä ; olla lattialla!, tunnu sopivan tälle yksilölle lainkaan. Pohjassa komeilee vieläkin hintalappu 419! Auta armias, jos olisin maksanut tästä täyden hinnan!?
Tilalle tulee tämä kirjava kippismatto, joka muuten on tässä paremman näköinenkin!
Ja mitä tästä opimme? Älä ikinä luota, että kallis on laadukas!

"Hilu"

Tällainen Hilu lähti mukaan kympillä, Kortepohjan uudelta kirpparilta! En vielä tiedä minne sen laitan, mutta kyllä meille vielä yksi tällainen nainen jonnekin mahtuu! Meillähän on jo se muovinenkin torso, mutta sopu sijaa antaa, enkä koe näitä uhkana itselleni ;)

Putki päällä

Viimeaikoina olen tehnyt mahtavia löytöjä kirppareilta. Olen huomannut, että "löytöily" on kovin kausittaista. Joskus voi mennä pitkiäkin aikoja, että mistään ei löydy mitään, ja sitten taas kun putki on päällä, tekee monta loistolöytöä lyhyessä ajassa! Tässä vähän esimakua;
Valokirjaimen löysin alle kympillä viikonloppuna Hämeenlinnasta, jossa ministi lomailimme. (Hämeenlinnan Suur-kirpputorin yläkerta oli sellainen aarreaitta, että koko kaupunki nousi silmissäni uuteen valoon!)
Lomakelokero taas löytyi täältä kotikunnailta, samaiselta Raksa-kirpparilta kuin edellisen postauksen peltihyllytkin. Se maksoi 15€ ja sai kylkiinsä valkoista maalia, pyörät allensa ja sisustuslehtiä sisäänsä.
Nämä molemmat löydöt päätyi T- niin kuin työhuoneen nurkkaan ;)
Alla vielä kuva lokerikosta alkuperäisasussa.

Uusi reissu Raksalle!

Niin siinä vain kävi, että pakko oli vielä tänäänkin käydä Raksa-kirpparilla hakemassa lisää noita peltisiä hyllylevyjä. Se haaveilemani H-kirjain osoittautui mittasuhteiden vuoksi mahdottomaksi toteuttaa, mutta E-kirjain on hyvä sekin, ja se on kuitenkin meidän kaikkien asukkien sukunimen TOINEN kirjain ;)
Aamulla vielä visioin maalaavani kirjaimen syvällä petroolinsinisellä, mutta nyt illalla olen sitä mieltä, että valkoinen on raikas ja ajaton!

Peltihyllyt

Tänään kirmailin kirpparilta toiselle, ja ehdottomasti parhaat löydöt oli taas EkoCenter Raksalla! Siellä myytiin peltisiä hyllylevyjä. Otin kolme, ja jo kotimatkalla harmittelin, että olisi pitänyt ottaa ainakin viisi! Viidestä saisi mahtavan, isokokoisen H-kirjaimen. En kyllä tiedä minne sellainen mahtuisi, eli taitaa olla paras, kun tyytyy näihin kolmeen... Näihin voi koota lasten taideteoksia tai valokuvia. Tai muuten vaan mukavia magneetteja.

Satasella henkareita

Blogin pidossa on ollut nyt vähän hiljaista, mutta sisustusrintamalla ei todellakaan olla huilailtu! Me ollaan isäkärpäsen kanssa kilpasilla! Yhteenkin ollaan kyllä vähän pelattu ja tänään saatiin tuhlattua liki SATANEN henkareihin!! Tämä kyllä jo pyörrytti molempia, mutta kisa on kova ja tuloksia esitellään täällä tuota pikaa...

...ja nyt se vasta kiristyykin!

No, hermot oli siis vielä suht löysällä tuon ompelutyön jälkeen. Mutta sitten alkoi tämän leikkihuoneen verhon ikkunaan kiinnitys. Nyt oli sitten seinä vuorostaan täyttä jaskaa! Se mureni kuin näkkileipä! Ruuvin ympärille jäi kunnon möntti betonia, kun verhotanko retkahti reippaaseen alakenoon. Verho oli tietenkin jo ommeltu tiettyyn mittaan ja seinä tuntui olevan kauttaaltaan samanlaista huttua. Aah, sitä hermon vingutusta, kun kurkottelee jakkaralla betoninmurua silmässä, kädet puutuneena ja koettaa varoa ettei verho rypisty!!
Meikä-Mimmi haki varastosta Epoxya ja LIIMASI kannakkeen seinään. "-Katotaan kuka voittaa!!
Ja ha-haa! Siellä se on, verho ikkunassa! (Ainakin toistaiseksi.)

Hermo kiristyy!

Jostain syystä tuo eilinen postaukseni sai minut taas uskomaan, että "osaanhan minä nyt sentään vähän ommella!"
Mutta voi herran jestas, kuinka sain taas verenpaineeni nousemaan, kun yritin ommella tuota joskus puolittamaani päiväpeittoa kahdeksi pienemmäksi peitoksi... Ommeltavaa ei ollut kuin yksi sivu per peitto, mutta tehtävä oli lähes mahdoton! Kangas luisti ja täytteet peiton sisältä pursusi. Ompelukone oli aivan j-a-s-k-a (tietenkin!) ja lankakin katkesi ainakin neljästi. Vaikka kaikkeni yritin, en todellakaan pystynyt vähääkään siistimpään jälkeen...

Jätskit

Jouluripellykset on pikkuhiljaa kerätty pois ja talven teematavaroita alettu haeskella tilalle. Teemaan tai ei, niin ainakin pakkasten puolesta nämä jätskit pitää pintansa myös näin tammikuussa. Ne roikkuu pienten tyttöjen makkarin katossa ja on ommeltu jämätilkuista.
Ihan itse tein! vaikka olenkin tällaisten ompelutöiden äärellä yleensä aivan hermot riekaleina. Visiot kun tuppaa aina olemaan vähän suureellisia ompelutaitoihin nähden...
Täällä bloglandiassa (hauska sana, en kuitenkaan muista kenen blogista sen nappasin:)) on monia ihania ja herkullisia malleja näistä "leikkisyötävistä". Niiden innoittamana minäkin päätin esitellä omat väkerrykseni. Aiemmin tässä hengareista kasatussa mobilessa roikkui lasinaluset.

Nämä jutut jäi kirjoittamatta

Tässä kuvia menneeltä vuodelta. Nämä oli vähällä jäädä sinne "sisustuskärpänen2009"-kansioon, kelpaamattomiksi ja unohdetuiksi. Kaikki on jossain vaiheessa otettu tätä blogia varten, mutta jäänyt vaille jutun juurta tai muuten todettu mitättömiksi. Uusi vuosi ja uudet kuvat, eli eipä näistä sen enempää.

Tulevista kuvista voinkin jo paljastaa sen verran, että ne on otettu uudella, Joulupukin tuomalla kameralla!! Tämä Canon Eos 500D on ensimmäinen järkkärikamerani, ja olen intoa ja uteliaisuutta täynnä, kuin teinityttö uuden poikaystävän kainalossa! Ja nimenomaan näin päin, että minä kainalossa, sillä tuntuu, että tällä hetkellä kamera vie minua enkä minä sitä. Mutta hiljalleen tutustun tähän uuteen vekottimeen, ja salakavalasti vielä otan siitä niskalenkin ja kesytän sen. Ja sitten se tottelee kiltisti minua :)