Aikansa kutakin...

Ensin keräilin ihan kaikenlaisia ja tykkäsin aivan kamalasti. Sitten vähän kyllästyin ja luovuin kaikista rumista ja tylsistä. Joskus kuitenkin kirpparilla unohdin, että en enää keräilekään ja ostin taas vahingossa lisää... Päätin, että keräilen vain tosi isoja. Mutta lopulta vähän jo ällösin ihan kaikenlaisia! Ajattelin kuitenkin varulta säilyttää neljä kaikkein ihaninta. Ihan varulta vain, jos taas kohta tykkäisinkin.

Ja juuri niin kävi, kun näin äidin mökillä navetassa kaksi valkoista seisomassa ylväänä ja täydellisenä vierekkäin; kuin vanha pariskunta. Kuulin, miten ne neljä omaani kutsui sadan kilometrin päässä tuota pariskuntaa luoksensa. Kerroin samantien äidille, että minun täytyy saada viedä nämä kaksi kaltaistensa joukkoon.

Nyt setti on täydellinen! Paitsi että yhdessäkään ei pysy kunnolla kynttilä... Nyt keräilen hiljalleen jokaisen päälle sopivan tassin, johon voin syksyn tullen laittaa puttikynttilän. ...Jos nyt sitten enää syksyllä näistä tykkään?!

Urbaani Nurmi-turbaani

Kuinka ne muotibloggaajat onnistuvat ottamaan itsestään niin hyviä kuvia? Minä yritin peilin kautta kuvata tätä uutta Nurmi-turbaania, mutta koko ajan oli käsi, kamera tai nenä väärässä paikassa. Jossain vaiheessa kuvaussessiota kuitenkin opin, että peili kannattaa pyyhkiä, ja että silmät näyttää ainakin promillen selvemmiltä, jos katsoo peilissä näkyvää kameraa, eikä itseään!

 

Ryhdyin hattuihmiseksi tässä jokin aika sitten, ja elo on ollut oikein huoletonta ja tyylikästä (no, kuvissa se nyt ei ehkä ihan siltä näytä). Minulla on jo aika monta hattua ja tällä hetkellä lempprini on tämä Nurmi Clothing turbaani. Turbaani on valmistettu ekopuuvillasta ja sen suunnittelija Anniina Nurmi on erikoistunut ekologiseen pukeutumiseen. Nurmi-turbaani on päässä mukava ja pysyy tukevasti kuosissa, toisin kuin huiviviritelmät, joita aiemmin harrastin. Turbaani on juuri sopivan rento ja hieno yhtäaikaa ja vaikka en olekaan mikää himopukeutuja, niin turbaani päässä on aina "pukeutunut" olo!

 

Tässä vielä kuva turbaanista Nurmi -sivuilta, ihan vakavasti otettavan mallin päässä:



 

Jännä päivä

Alakerran telkkarihuone on kuluneen viikon sisällä saanut vaivihkaa uuden ilmeen. Isäkärpänen on veljensä kanssa pitänyt siellä kisastudiota ja lapsetkin on lähtenyt kisahuumaan reippaasti mukaan.

Minua jääkiekko ei kamalasti kiinnosta. Parasta lajissa on mielestäni yhteisöllisyys! Taas on koko jypikylä kuin yhtä suurta perhettä. :) Urheilutapahtumiin lähden mielelläni katselemaan ihmisiä, mutta koska tuolla alakerran kisastudiossa näkee aina vain samat tutut, en ole siellä pahemmin majaillut...

Tänään olen kuitenkin paikalla, sillä tänään on jännä päivä!

 

Kattauksia Marimekosta

Synttärit pihafutis porukalle.

Jokainen vieras saa oman kukan!

Pirteä aamupala, jota särmää sympaattiset limupullot.

Retkikattaus metsänreunaan. Sämpylät tarjoillaan hellehatusta ja metsäpeurankin voi tuoda paikalle itse!

Vieraiden nimet on väännelty vanhasta sähköjohdosta.

Teräväpäinen opiskelija päättää koulunsa hillitysti ja tyylillä.

 

Viime viikolla me kutsuimme Kotipalapelin Rillan kanssa lukijoita Marimekolle viettämään sisustusiltaa. Oikein suuri ja lämmin kiitos kaikille paikalle saapuneille! Muille tässä pieni kooste kattauksista, jotka me iltaa varten rakensimme.

Hot vai cool?

Hotcool-laseja on räksähtänyt rikki säännöllisesti, mutta muovirenkaita niiden ympäriltä en ole raaskinut heittää pois. Minkään muun lasin ympärille renkaat ei passaa, mutta ranteeseen ne solahtaa aika mukavasti. Ostin Eurokankaasta tuota mustavalkoraidallista trikoota metrin, ja olen tehnyt siitä jo kolme hattua, pitkän kaulaliinan ja käsirenkaan. Kangasta on jäljellä vieläkin pieni kaistale! Mutta nyt en ehkä enää halua mitään raidallista ;D!

Vanhat trikoot kääntöhatuiksi!

Tämä otsikko sisältää paljon enemmän tuskaa, tunteita ja turhautumista, kuin mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää... ;D En nimittäin voi ymmärrä, että miten monimutkaista on näin yksinkertaisen hatun ompeleminen!?! Ehkä lähdin vähän soitellen sotaan kun ajattelin ommella hatut aamulla, ennen päiväkotiin lähtöä...

 

No mutta, yhtä kaikki, vuorilliset, käännettävät hatut niistä kuitenkin monen mutkan kautta tuli.

Moisesta vääntelystä viisastuneena ajattelin vielä ommella teille malliksi yhden hatun, ettei tarvitse teidän samaa tuskailua käydä, kun tällaisia (helppoja?) keväthattuja varmaan aika monessa eteisessä kohta tarvitaan...



...Ei päätä ei häntää! Ei todellakaan? Muunmuassa tällaisia vaiheita oli "mallihatun" ompelussa :D. Älkää rakkaat lukijat ainakaan tällä ohjeella lähtekö hattua ompelemaan! Minä en osaa todellakaan sanoa miten hatut tehtiin, mutta tällaisia niistä tuli:



 

MAKEE

Makee design ja Lasse Viren; siinä kaksi esikuvaani! Virenin tarinan tietää jo kaikki, mutta Makee designin tarina on uudempi.

Viisi vuotta olen seuraillut Makee designin tuotteiden kehittymistä ja nyt viikonloppuna käsityömessuilla pääsin jututtamaan itse yrittäjää.

Taas kerran vain ihastelin, kuinka roska onkaan osattu tuotteistaa hienosti! Ostaa pamautin keskikokoisen kukkaron ja nyt tunnen hyvää mieltä paitsi uudesta kukkarosta, niin myös suomalaisen käsityön tukemisesta. Luulenpa, että suomalaisiin käsityöläisiin mahtuu aika monta "vireeniä". Sellainen tekemisen palo, sisu ja yrittämisen vimma ainakin minulle jäi messujen esillepanijoista mieleen!

 

...Ja sitten on vielä tuo Karl Fazer! Kylläpä tänne Suomeenkin vaan mahtuu monta upeaa tarinaa yrittämisestä! :)

Seitsemän banaania

Mielessä pyörii nokkelia oivalluksia tästä kirpparilta löytyneestä mainostaulusta, mutta jostain syystä ne ei vaan tule sanojen muodossa ulos... Mennään siis tämä postaus ihan vain kuvien voimalla! :)

Lämpimästi tervetuloa!

Olen päässyt mukaan tällaiseen mukavaan tapahtumaan. JA TE, ARVOISAT SISUSTUSKÄRPÄSEN LUKIJAT, OLETTE ILLAN KUTSUVIERAITA!  Paikalla on myös Kotipalapelin ihanasti ja raikkaasti bloggaava Rilla!

Muistakaa ilmoittautua jyväskyla@marimekko.fi jotta tarjoilut riittävät varmasti kaikille :)

Nähdään keskiviikkona!

Paperipussi

Taita ensin tapettipalan yläreunaan sopiva käänne. Taita toiselle sivulle paperipussin "sisäke". Ompele koneella, pitkillä pistoilla toinen sivu kiinni. Taita myös ommellulle sivulle saman syvyinen sisäke, kuin toisella puolella. Ompele pussin pohja kiinni. Nyt paperipussi on valmis ja voit avata sen! Ompelemisen voi myös korvata teipillä. Kestävimpiä paperipusseja tulee muovipintaisista tapeteista.

 

Pussiin voi piilottaa ainakin lahjan, kukkaruukun, eväät, sanomalehdet, hatut ja hanskat, tölkit, kopiopaperit tai paperiroskat. Oikein isoilla pusseilla voi somistaa vaikka hattuhyllyn uuteen uskoon!?

 

Paras paikka haalia pieniä tapettieriä on ORO. Tosin sieltä kyllä kannattaa katsastaa tapettivalikoimat myös silloin jos on hankkimassa isomman erän tapettia. ORO.lla on nimittäin näiden leveysasteiden paras ja laajin tapettivalikoima!

 

 

Moderni kylpytynnyri

Facebookissa huomasin, että yksi vanha tuttuni on lähtenyt kehittelemään tällaisia moderneja kylpytynnyreitä, eli Kylpyreitä. Innostuin aivan valtavasti! Harmi vaan, että juuri viimekesänä raahasin sen valurautaisen ammeen takapihalle... Kylpyri lämpiää puulla, sähköllä tai nestekaasulla. Sen pohjalla tuikkii led-valot ja materiaali on 100% kierrätettävästä muovista. Käyttöikä on (melkein) ikuinen ja sisäosan saa lähes millä tahansa värillä! Kauppakin on kuulemma lähtenyt käymään hyvin, enkä kyllä yhtään ihmettele!

 

Tämähän on ihana vaihtoehto niille puupaljuille tai jättimäisille poreammeille. Harmaalla tai pinkillä sisäosalla Kylpyri istuu hyvinkin moderniin pihaan. Kylpyrin voi myös upottaa vaikkapa terassin sisälle.

 

Hyvä, hyvä meidän kylän pojat! Mitähän muuta ne vielä keksiikään!?

Minun sisustustyylini

Edellisen postauksen kommenttilootasta löytyikin oiva aihe tähän juttuun. Pieni aprikointi omasta tyylistä on välillä ihan avartavaa, jopa itselleen! Jos joku haluaa tämän aiheen napata omaan blogiinsa, vaikka pienenä haasteena, niin olkaa hyvä! Olisi mielenkiintoista kuulla, miten moneen junaan meitä sisustajiakin löytyy? :) Oikein ihanaa huomista palmusunnuntaita teille kaikille!

1.) "MITÄS TOSTA SAIS?"

Pyrin pelastamaan käyttöön jo kerran hylättyjä tavaroita.Rakastan ideoida esineille uusia käyttötarkoituksia ja nautin suunnattomasti, kun roskalavalta löytyneestä tuolista kuoriuutuukin kotini kaunokainen. Kotini sisustustavaroista 90% on kierrätettyjä. En ole kuitenkaan mikään viherpiipertäjä tai maailmanpelastaja. Laitan tavaraa huolella myös itse kiertoon ja vain harvoin teen harkittuja pitkäaikaisia hankintoja. Jotkut tavarat kuitenkin jumiutuvat kotiini pitkäksikin ajaksi, ehkä jopa loppuelämäksi!?

2.) "HALUAN OLLA YKSILÖLLINEN!"

Paras sisustusfiilis syntyy silloin, kun keksin "pakkonaittaa" sellaiset tavarat, joiden välillä vallitsee lievä riitasointu. Sisustuslehdistä ohitan ammattilaisten suunnittelemat kodit, mutta ahmin silmilläni persoonallisia, vuosien varrella muovautuneita sisustusharrastajien koteja. Designista ja muotoilusta en ymmärrä juuri mitään. Tunnistan Lokki-valaisimen ja se riittää minulle. Lähtökohtaisesti en arvosta merkkisuunnittelijoita tai kalliita brändejä. Tosin myös heidän tuotteensa saattavat lunastaa arvostukseni! Rakastan kirpputoreja, kellareita, ullakoita ja varastoja.

3.) "TOIMIIKS TÄÄ?"

En harrasta sisustusasetelmia tai viritelmiä (yleensä!). Arvostan toimivuutta ja kestävyyttä (kolme lasta!). Arvostan käsityöläisyyttä ja suomalaisuutta. Rapetessa kuitenkin roiskuu ja joskus saatan "paskarrella" jonkun omituisen "mötikän", joka joutaakin kuukauden kuluttua kaatopaikalle. Tämä ei tietenkään ole tavoite, mutta se on tämän ideologian hinta...

4.) "ÄLÄ OTA SITÄ VAKAVASTI!"

Sisustustyylini on ehdottoman rento ja lupsakka. Ei ollenkaan haittaa, vaikka jotkut ratkaisuni saisi vieraan jopa hymyilemään! Ylipäätään mietin, että sisustaminen ei ole mitään suorittamista, vaan viihtyisän elinympäristön rakentamista. Koti ei ole mikään näyttämö, jonka sisustamisessa pätee tietyt ohjeet. Koti on suoja, jossa kasvatamme lapsemme, nautimme ystävistämme, rakastamme toisiamme ja elämme arkea. Sisustusksen tulee myötäillä näitä toimintoja, ilman paineita tai sääntöjä! Toisille mukava elinympäristö on muuttumaton, selkeä ja harkittu. Minulle se on mukautuva, kokeileva ja iloinen.

Uusi olkkari

Olohuone on kokenut uudistuksen! Romuritari toi lauantaina nämä ihanat "nahkamöhikkäät", joiden ryhdikkäässä sylissä on mukava lötköillä! Tuolit käsiteltiin Nahkiksella ja pienen pyörittelyn jälkeen ne löysivät paikkansa olkkarista. Toinen musta sohva jäi, mutta se toinen oli niin rikki, että veimme sen kaatopaikalle (sieltähän se oli meille tullutkin...).

 

Tapetit revin pois ja maalasin tilalle aaah, niin ihanaa minttua! Vanha kirjakärry ja aikoinan Indiskasta ostettu karkkikippo komppaavat uutta seinää. Valkoinen taljamatto ja iso talonpoikaiskaappi miellyttävät silmääni edelleen. Ne taitavat olla niitä harvoja esineitä, jotka on ollut tässä olkkarissa koko viisi vuotta, mitä ollaan täällä asuttu.

 

Taulut ripusti vähän tuollain "toispuoleisesti", ja siitä tulikin koko seinälle jännää dynamiikkaa!? Isäkärpäsen veli tosin katseli seinää ja tuumasi että "-mä en oikein ymmärrä tätä"... ;)

 

Olkkarin pöytä on appiukon autotallista ja kuulemma jotain stippendeiliä. Minä en puolestaan ymmärtää, että miksi sitä ei kannattaisi maalata? Myös vanha työkaverini kävi kylässä ja huudahti että "-et varmasti maalaa tuota!". Eikös näitä ihan vastaavia pöytiä saa Kruunukalusteesta sen kun hakee? Toisaalta pöytä käy kokonaisuuteen nyt niin hyvin, että olkoon tuollainen! :)

 

Vähän jo mallailin olkkariin myös punaisia ja luumun värisiä somisteita ja ne passasivat ihan kivasti mintunvihreän seinän kanssa. Uskon että tämä on sellainen pohja, jolla mennään taas ainakin vuosi!

 

PS. vielä piti tulla lisäämää, että eräs ihana lukija sivisti minua ja kertoi, että "ema" on viroksi äiti! Maailman kaunein sana siis, vaikka en sitä heti tiennytkään.

Rautatieas...

Nyt täytyykin olla tarkkana mihin kameran tsuumin tähtää, sillä piilottelen olkkarissani yhtä isoa yllätystä. Mieletön sisustusmuuvi on nyt päällä ja syypää tähän intoiluun on taas kerran Romuritari.

 

Rautatieaseman -ema on yksi uusi esine, jonka Romuritari meille lauantaina toi. Paikka sille on jo valittu, mutta entä kirjainten merkitys!?! Hmm... "edellämainittu" on aivan liian kuiva ja tärkeilevä, "ei marina auta"? liian nekatiivinen. Paras mitä olen tähän asti keksinyt on "ei mahdoton ajatus!"

 

Ainahan voi tietenkin lisätä aan päälle pisteet ja käydä itse sohvalle lepäämään! :) (Tai purkaa kirjaimet yksittäisiksi valokirjaimiksi.)