Olohuone on kokenut uudistuksen! Romuritari toi lauantaina nämä ihanat "nahkamöhikkäät", joiden ryhdikkäässä sylissä on mukava lötköillä! Tuolit käsiteltiin Nahkiksella ja pienen pyörittelyn jälkeen ne löysivät paikkansa olkkarista. Toinen musta sohva jäi, mutta se toinen oli niin rikki, että veimme sen kaatopaikalle (sieltähän se oli meille tullutkin...).
Tapetit revin pois ja maalasin tilalle aaah, niin ihanaa minttua! Vanha kirjakärry ja aikoinan Indiskasta ostettu karkkikippo komppaavat uutta seinää. Valkoinen taljamatto ja iso talonpoikaiskaappi miellyttävät silmääni edelleen. Ne taitavat olla niitä harvoja esineitä, jotka on ollut tässä olkkarissa koko viisi vuotta, mitä ollaan täällä asuttu.
Taulut ripusti vähän tuollain "toispuoleisesti", ja siitä tulikin koko seinälle jännää dynamiikkaa!? Isäkärpäsen veli tosin katseli seinää ja tuumasi että "-mä en oikein ymmärrä tätä"... ;)
Olkkarin pöytä on appiukon autotallista ja kuulemma jotain stippendeiliä. Minä en puolestaan ymmärtää, että miksi sitä ei kannattaisi maalata? Myös vanha työkaverini kävi kylässä ja huudahti että "-et varmasti maalaa tuota!". Eikös näitä ihan vastaavia pöytiä saa Kruunukalusteesta sen kun hakee? Toisaalta pöytä käy kokonaisuuteen nyt niin hyvin, että olkoon tuollainen! :)
Vähän jo mallailin olkkariin myös punaisia ja luumun värisiä somisteita ja ne passasivat ihan kivasti mintunvihreän seinän kanssa. Uskon että tämä on sellainen pohja, jolla mennään taas ainakin vuosi!
PS. vielä piti tulla lisäämää, että eräs ihana lukija sivisti minua ja kertoi, että "ema" on viroksi äiti! Maailman kaunein sana siis, vaikka en sitä heti tiennytkään.
28 kommenttia:
Aivan mahtava!!!! Voisit tulla tekemään meillekin jonkun kevät uudistuksen... Olet taitava!
Saahan Vepsäläisestäkin esim. Artekin huonekaluja "sen kun hakee"? Hieman ylimielistä..
Joo! mutta tarkoitan että onko tällaisella pöydällä jotain antiikkiarvoa?? Minähän menen useastikin suuna päänä toteuttamaan kaiken maailman projekteja sen pidemmälle ajattelematta! Aivan hyvin voisin maalata myös artekin pöydän jos en sen väristä pitäisi. Mutta esim. sata vuotta vanhaa talonpoikaiskaappia en lähtisi maalaamaan, sitä kun ei saa edes Artekista!!
Katoinkin kateellisena, kun näiden kohdalla luki jo silloin kun ensimmäisen kerran ne bongasin, että "Myyty Mielikuvituksellisen Sisustajan Kotiin"... ja arvelin ne ehkä jossain vielä näkeväni. Enkä yhtään ihmetellyt kun tänne tulin:) Oon haaveillu tuollaisesta sohvasta pari vuotta.
Pöydän suhteen ajattelen itse niin, että jos on käsin kaiverrettu, niin en maalais... mutta jos ei ole, niin maalaisin. Noita kyseisen kaltaisia kun kuitenkin on aika paljon... ihan toinen tilanne taas on esim. tuon teidän talonpoikaiskaapin kohdalla, alunperin maalamaton kaappi on sellainen harvinaisuus etten maalaisi ikinä. Maalatun talonpoikaiskaapin maalasin, kun maalipinta ei ollut alkuperäinen ja into ei riittänyt sen esiin raputtamiseen, no onhan se siellä uuden pellavaöljymaalin (+muiden kerrosten) alla tallessa.
Wau mitkä nojatuolit! Itse olen himoinnut vastaavanlaisia, kylläkin mustana. Sopivia ei onneksi ole löytynyt, kun kotiinkaan ei enää huonekaluja mahdu... Tai sitten on muutettava isompaan ;) Mitä tuohon pöytään tulee, niin eipä noita tuommoisia kaiketi ''kuulu maalata'', mutta itse vetelen kaikkeen maalia jos siltä tuntuu!
Aivan mahtavaa sisustamista.
Vau, näyttää hauskalta! Sekä tuolit että väriyhdistelmät ja koko kokonaisuus! Ihan erilaista kuin meillä - ja varmasti juuri sen vuoksi tykkään kovasti :)
Aivan huipulta oh:n uusi ilme näyttää! Minäkin Romuritarilta bongasin, siellä ei aarteet kauaa vanhene. ;) Taidan ehkä pihistää tuon taulunkehysidean omien kellojeni säilytystä ajatellen, ellet kovin pahastu. Ja mitä pöytään tulee, saiko sen mukana niitä vähä-asuisia tsippendeile-mies-tanssahtelijoita?!? Eli jos sillä ei ole suuren suurta rahallista tai historiallista arvoa, eli on oman tyylinsä perusjamppa, niin maalia pintaan vaan ja reilulla kädellä jos siltä jossain vaiheessa tuntuu! Omalleen saa tehdä mitä haluaa. T: vielä-blogiton lukijasi MarjaH
ON niin upeeta ettäh! Kaikki natsaa tosi hyvin :) Kiva katsoa sun huonekokonaisuuksia!
Ihan superkivalta näyttää ja oi vitsit noita nahkamöhkäleitä, niiiin hienot! Himoitsin myös tuota metallikärryä... :)
Jaksan aina ihailla pettämätöntä silmääsi. :) Nyt myös intouduin kommentoimaan, koska haluan antaa vinkin, että pajunkissaoksat säilyvät hyvinä tosi pitkään, jos et laita niitä veteen.
Kiitos hyvästä blogista.
Näiden pikkublogien ongelma on ns ”pieni piiri pyörii”, jossa samoin ajattelevat ruokkivat toistensa näkemyksiä. Toisaalta tämä lienee blogien ideakin. Ongelma on myös se, että itse kukin bloggari voi esiintyä sisustamisen ammattilaisena. Tunnustus ammattimaisuudesta tulee kuitenkin aina sen pienen piirin ulkopuolelta.
Sisustamisen ammattilaiset ovat vähissä, itseoppineita amatöörejä on netti pullollaan. Ammattimaisen sisustusbloggarin tunnistaa monista asioista, mm vastuuntuntoisesta kirjoittamisesta, ylimielisyys ja vähättely eivät kuulu ammattilaisen blogiin. Helpoin tapa sisustaa on tyytyä ikealaiseen kalustamiseen, kalusteet elävät hetken ja sitten ne voi poistaa tai maalata uusikäyttöön blogin pitäjän ajatusmallin mukaan. Ja mitään ei ole menetetty. Vaikein tapa sisustaa on tehdä se esim muotivirtauksista vapailla kalusteilla, joku voisi puhua tyylihuonekaluista.
Tämän blogin eräs kommentoija totesi …” kaikki natsaa…”. Mutta kun kaikki ei natsaa. Jos kalustukseen sotketaan neljää viittä eri tyylisuuntaa, ja vielä ajatuksella yksi tyylihuonekalu maalataan, ollaan pahasti hakoteilla. Sisustuksessa on oltava se punainen lanka, tässä blogissa esiintyvä tyylien sekamelska ei sitä ole. Blogin pitäjän (tyyli)sisustamisen alkeet ovat kadoksissa.
Jokainen saa sisustaa kotinsa miten haluaa, mutta tyyli ja tyylikkyys ovatkin sitten kokonaan eri asia. Mutta ajatus esim Artekin tuotteen tai tyylihuonekaluihin kuuluvan pöydän maalaamisesta panee kyllä miettimään blogin pitäjän arvomaailmaa. Blogin pitäjän pitäisi opetella arvostamaan ajattomia kalusteiden klassikoita, niistä ei tarvitse pitää eikä hankkia kotiinsa, mutta ei niitä pidä kohdella kaltoinkaan, ei edes ajatuksissaan tai blogissaan.
Niinpä...edellisellä kommentoijalla on aika hyviä ajatuksia, mutta mulla tuli kuitenkin se vielä mieleen, että kun täällä harrastelija-blogeissa liikutaan,( kukaan meistä tuskin väittää olevansa ammattilainen!) ei ole yleensä ollut tapana lytätä toisten tekemisiä. Täällä liikutaan omien mieltymysten mukaisilla sivuilla, siitä varmaan johtuu se,että kommentit ovat pääsääntöisesti yhdenmukaisia ja annetaan positiivista palautetta. Sen vielä sanon, että mielestäni oman kodin sisustajan paras punainen lanka sisustuksen suhteen on ne omat mieltymykset, ei oppikirjan mukaiset ajatukset siitä mikä sopii yhteen ja mikä ei. Tavallisten ihmisten kodeista yleensä löytyy kerroksia ja monenlaista tyyliä, sekä ennakkoluulottomuutta ja se niistä tekeekin niin viehättäviä. En minäkään toki kannata sisustusklassikoiden tuhoamista maalilla tai muilla keinoin, Ikean kalusteet on asia erikseen.
Aurinkoista viikonloppua kaikille, annetaan kaikkien kukkien kukkia, eikös juu? :)
Onpa omituinen kommentti!?! Tässä postauksessa ollaan minun olohuoneessa ja minun harrastuksekseni kirjoittamassa blogissa. Olet todellakin ymmärtänyt väärin jos luulet, että yritän myydä tätä huonetta jollekin! Minä en ole ammattitoimittaja, joten minulla on vapaus kirjoittaa täällä ihan mitä haluan. Minä en myöskään ole sisustusarkkitehti, joten minulla on (onneksi!) vapaus yhdistellä tyylejä ja värejä ihan miten haluan. Jos tämä ärsyttää sinua, niin heitäpä sinäkin hetkeski titteli nurkkaan ja relaa! Tai sitten kannattaa katsella niitä blogeja joissa "artekit" ja "korvelat" on yhdistelty oppikirjan mukaan. Minä olen ylpeä omasta tyylistäni, jota ei löydy muilta. Tyylihuonekaluja ja Ikean kaluja arvostan ihan samalla viivalla. Jos huonekalu toimii ja miellyttää MINUN silmää, niin se on hyvä. Jos ei, niin voin muokata sen mieluiseksi tai laittaa kiertoon. Omasta mielestäni se on oikein toimittu. En arvosta tai kumartele merkkejä tai nimiä, myös "merkitön" tavara voi olla hyvä! Käsintehtyjä juttuja kyllä arvostan ja niiden "tuhoamista" mietin aina kaksi kertaa. Kiitos kuitenkin kommentistasi ja avaria ajatuksia sinun kevääseen! :)
Lyttääjiä löytyy aina. Onneksi minun blogissa niitä on liikkunut harvinaisen vähän. Bloggaaminen on todellakin useimmille harrastus ja kuten muissakin harrastuksissa, samasta lajista kiinnostuneet hakeutuvat samoihin treeneihin :) Olen huomannut, että useimmat lukijani ovat bloggaajia itsekin ja heille lienee itsestään selvää mistä bloggaamisessa on kyse. Blogittomat lukijat puolestaan saattavat sotkea sisustustoimittamisen ja bloggaamisen... Tuosta punaisesta langasta olen kanssasi täysin samaa mieltä!
En tietenkään pahastu idean nappaamisesta! Eikös nämä blogit ole juuri ideoiden vaihtamista varten! :)
Kiitos vinkistä! Menin heti kaatamaan veden pois :)
Hienoa katsella sun kuvia ja vielä hienompaa oli lukea tähän kirjoittamasi kommentti, sillä onpahan niitäkin tullut vastaan, jotka heti hyökkäävät kimppuun, jos on edes vähän sinnepäin ku HEIDÄN blogissaan on ollut!
Oma kotini olisi varmasti jokaisen "ammattisisustajan" kauhistus, eli ilman mitään logiikkaa, väriharmoniaa tai yhteensopivuutta, mutta siihen on syynä ihan silkka raha; kaikki huonekalut ovat ilmaiseksi saatuja (liian pieni digiteevee mukaan luettuna :D ). Itsekään en ole tyytyväinen vielä mihinkään huoneeseen, mutta ehkä se tästä...
Aivan ihana olkkari! :)
Mielestäni sisustuksen ammattilaisillakin usein unohtuu se perimmäinen ajatus. Se ei ole kyllä tyylikkyys. Tilassa mikä sisustetaan ja mihin saatetaan tilata ammattilainen se tekemään, on tarkoitus yleensä asua ja viihtyä. Näin ainakin tulisi olla kotia sisustettaessa. Ja parhaassa tapauksessa niin, että asujan silmä lepää siinä. Ja aina vaan plussaa, jos vieraatkin nauttivat.
”Sisustamisen ammattilaiset ovat vähissä…” sanoo sisustusarkkitehti Savolainen. Saa ollakin, jos he kaikki ovat mielipiteiltään yhtä tiukkapipoisia kuin hän. Ettei kuitenkin ole niin, että heitä onkin niin vähän, että ”piiri pieni pyörii” heidän keskuudessaan.
Joka alallahan meitä on vähemmän osaavia ja taas niitä erittäin taitavia. Kukapa sen sitten määrittää mikä on oikein ja osaavaa. Savolainen luultavasti, joo……………. Aina se tutkinto taskussa (tai tyylikkäästi seinällä) ei valitettavasti takaa osaamista. Tämä on vain fakta!
”…ylimielisyys ja vähättely eivät kuulu ammattilaisen blogiin…”
Sisustusarkkitehti Savolainenhan itse ei vaikuttanut ollenkaan ylimieliseltä ja vähättelevältä. Herääkin kysymys miksi hän lukee ylipäätään ”näitä pikkublogeja” ;)
Ja ihan pakko vielä lisätä, että onhan myös Artek uustuotannossa maalannut Aallon klassikoita. Ehkä tämä ammattilaiselta unohtui. Vai mielestäsikö juuri niitä vanhoja ei tulisi maalata. Voi hyvää päivää…..Artekin taivutetut tuolitkin ovat monesti jo niin ”hapoilla”, että kunnostus ja päälle maalaus lisää vaan klassikon elinikää.
Kuuleppa sisustuskärpänen, jatka vaan valitsemallasi tiellä. Äläkä näistä Savolaisista välitä.
Uskon, että teidän kotona toteutuu se, mikä monista on tärkeää. Se, että perhe asuu ja viihtyy. Ja kun ei enää viihdy niin muutetaan taas vähän sisustusta. So simple! Hyvää jatkoa.
Kiitos kannustavasta kommentista! :) Minä jatkan omalla linjallani. Juuri siitä olen saanut kiitosta (myös työrintamalla). Te ihanat lukijat olette tämän blogin sielu! :)
Uskomatonta, miten omahyväistä tekstiä tuli Elina Savolaiselta. Ilmeisesti kyseessä on oppikirja-ammattilainen, joka kokee itse omaksumansa koulukunnat ainoaksi oikeaksi näkemykseksi?! Jokaisella on lienee täysi vapaus sotkea kotonaan niin monta tyylisuuntaa kuin itse parhaaksi näkee, ja mikä miellyttää OMAA silmää. Artekin kuvastosta kopioidut, Ikean halpisversioilla sotketut kodit eivät miellytä kaikkien silmää eikä design-valaisimet tee kenenkään kodista automaattisesti kaikkia viehättäviä ympäristöjä. Karmivaa, että sisustuksen ammattilainen viitsii vajota näin alas, että tulee kommentoimaan yksittäisten harrastajablogistien juttuja ja koteja. Luulisi niitä oikeitakin töitä olevan...
Se kommentoija oli väärä Isäkärpäsen veli, onneks on monta mistä valita...;)
Toiset on tosiaan vähän "velirikkaampia"! ;) Eikä kyllä sitä "väärääkään" veljeä ollut tarkoitus mitenkään aliarvioida! (kuten ei sitä tsippendeilin pöytääkään! ;D). Huumorimieliset letkautukset vaan on tässä postauksessa jostain syystä ymmärretty väärin! Itsellenihän minä tässä naureskelen, kun aina olen niin intoviivana touhuamassa sitä ja tätä; välillä taulut on vinossa ja välillä rivissä, ja molemmista olen yhtä innoissani! :) Muutenkin tämä postaus on nostattanut lukijoiden tunteita. Alkaakohan tämä nyt olemaan sitä, mistä "isot bloggaajat" on puhuneet? Hiljalleen tulee tunne, että ei tiedä mistä ja miten kirjoittaisi, että ei vaan loukkaisi ketään, astuisi kenenkään varpaille tai muuten olisi asiaton.... plaaah, sellainenhan kuulostaa aika tylsältä bloggaamiselta... :)
Onpa kaunis olohuone! Kotoisa, leppoisa, kivat värit!
Aivan kuin ammattikokki tulisi haukkumaan harrastelijakokkia vääränlaisesta marengista! Tai vaatesuunnittelija sättisi pitkähelmaista muotibloggaajaa siitä, että eletään lyhyiden hameiden kautta.
Haukoin henkeäni Savolaisen kommentoinnille. Aivan uskomatonta! Ensin ajattelin, että hän olisi kommentoinut jotain aivan toista blogia, ylimielisyys ja vähättely kun ovat Sinun kirjoituksistasi kaukana.
Olohuonekuvasi saivat aikaan tämän aamun wow-elämyksen! Aivan ihana! Kauniita värejä ja esineitä, mielenkiintoista yhdistelyä! Love it.
Mielettömän hieno, oivaltava ja omaperäinen sisustus ! Ihanat värit ( sanoo turkoosin ja ruskean ystävä ). Muutenkin kiva blogi sinulla, lisäsin suosikkeihini.
Tuohon yhteen viestiin on vielä pakko kommentoida: tyyliä, näkemystä ja ideoita ei saa rahalla eikä koulutuksellakaan. Kodin on sitä paitsi tarkoitus näyttää kodilta eikä miltään harkituilta teatterikulisseilta. Jestas sentään.
Lähetä kommentti