En malttanut odottaa...

että omenapuuhun tulisi kukkia, vaan kävin jo riipimässä pari oksaa tähän uuten lasipyttyn. Näyttää kuin sisällä kasvaisi puu! Vielä kun saan kukkivia oksia, niin onneni lähentelee jo täydellisyyttä;) Tällaista maljakkoa olen katsellut "sillä silmällä" jo pitkään, mutta en arvannut sen olevan näin kivan näköinen! Kesällä voin humpsauttaa tänne pitkävartisia kukkia ja talvella risuja tai pitkää heinää. Ihana! ja hinta (vain) 30€

Taulun paikka?

Nyt numerotaulu on saanut kehykset ja etsii paikkaansa reissaten seinältä toiselle. Tämän kaapin kanssa taulu sopii yksiin ihan hyvin, mutta ei tämäkään taida olla taulun lopullinen paikka...?

Muuten, vinkkejä otetaan vastaan siitä, kuinka "piilottaa" kaiuttimet niin, että ne myös vielä kuuluu?? Eräs ystäväni piilotti kajarit kauniiseen antiikkikaappiin ja hyvältähä se kyllä näytti!! :))

Onnea Taavi!

Taavi sai tänään nimen, paketin ja loistavat kummit! ;)


...Ja hei! Onnea pienesti myös minä, sillä sisustuskärpänen ylitti tänään 1000 kurkkausta! :)
Tästä me pienet pyrähdetään...

"Trenditöppöset"

Eräs kohta kuusikymppinen tuttavani oli nähnyt teinipojan ravintolassa Reinotossut jalassa. Niinpä hän rohkaistui tunnustamaan olleensa trendikäs myös itse, ihan tietämättään! Hän on nimittäin livahtanut paikalliseen lähikuppilaan Reinot jalassa lauantain saunavuoron jälkeen saunakaljalle jo liki kaksikymmentä vuotta! Ajatella kuinka aikaansa edellä! ;))

Reinojen suosion on siis perustuttava monipuolisuuteen, kestävyyteen ja toimivuuteen! Nyt kun oman ekologisen jalanjäljen koko tulisi mietityttää kaikkia, voi Reiskoilla tallustella kevein mielin kohti tuota ideologiaa. Menipä sitten Baariin tai saunaan!

Alkoholiliikkeen puulaatikkoon ostettu Romuritarilta (klik), josta olen tehnyt paljon hyviä ostoksia!
Rentouttava viikonloppua kaikille.

Kesäistynyt olkkari

Ihanasti tuli valoa ja iloa olkkariin, kun vaihdoin "köyhän miehen divaaniin" uuden päällisen! Kangas on NIIN ihana:) ja sopii meidän väreihin NIIN hyvin! (kiitos Annukka / Kodin1)

Vinkiksi vain, että tällaisen "divaanin" pyöriin kannattaa ehdottomasti hommata myös lukot!! Meillä tämä nimittäin seilaa myös "laivana" ympäri huonetta... Mutta oikein hyvä tässä on pötkötellä ja vaikka nukuttaa väsähtäneitä vieraita, kun kangas peittää alleen oikean runkopatjasängyn.

Kakkuja äidille!

Ihania kakkuja ja keittoja syntyi äidille tänään ulkona, näillä kirpparilta löytyneillä kattiloilla ja kipoilla!
Nämä olikin loistava vaihtoehto muovisille hiekkaleluille, joiden käyttöikä on sitäpaitsi usein aika lyhyt

Vessakirjoituksia

Vaihdoin vessan pyyhkeisiin kesävärit ja mieleeni muistui taas vanha näppärä whiteboard tussi, jolla voi huoletta piirrellä ja kirjoitella ainakin peiliin, kaakeliin, ikkunaan ja jääkaapin oveen! Jälki lähtee pois pyyhkimällä.
Toinen eräänlainen "vessakirjoitus" on tuossa Riitta Uusitalon taulussa, joka muistuttaa useasti päivässä tärkeästä asiasta...

"Tekoaurinko"

Tänään vietettiin koko päivä pihatalkoita. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja hommat eteni hienosti! Minä kannoin kiviä, kitkin Ukonputkia ja tein paljon suunnitelmia. Mieheni ja sen veli rakensi terassia. Lapset kokeili jo uutta leikkipihan hiekkalaatikkoa vaikka siinä ei ole vielä edes hiekkaa!
Piha oli sellaisessa mylläkässä, ettei ollut mitään mahdollisuutta kattaa lounasta ulos :(
Mutta koska nyt on juuri se aika vuodesta, kun auringosta täytyy nauttia joka hetki (myös syödessä!), keksin keittiön seinällä olevan halogeenin toimivan hienosti myös tekoaurinkona! Talvella heijastin tällä taipuvavartisella valaisimella seinälle mielenkiintoista epäsuoraavaloa, mutta nyt kun sojotin valon suoraan keskelle kattausta, tuntui kuin aurinko olisi tullut puun takaa esiin! Jotenkin tuntui, että ruokakin näytti paljon mehukkaamalta kunnon valaistuksessa.
Niin me söimme aurinkoisessa lehmuksessa (sisällä), ja vaikka miesväki tuskin huomasi koko oivallustani, niin minusta kyllä tuntui, että ihan kuin olisin kuullut myös heinäsirkan siritystä!

Toukokuu!!

Toukokuussa alkaa optimistin kesä :)))

Mobile

Tämän blogin tarkoitus on edelleen keskittyä pääosin sisustamiseen, vaikka tämäkin postaus menee taas "lapset, lapset, lapset-osastoon"...
Minä nimittäin perustin blogin itselleni henkireijäksi ja irroittautumispaikaksi kotiäidin arjesta, mutta tännekinhän nämä lapset tunkee mukaan ;)
Siis asiaan, ajatuksena oli esitellä tämä kahdesta hengarista tehty mobile, johon voi helposti vaihtaa katseltavat lelut! Nämä huovutetut lasinaluset sain vuosia sitten ystävältäni lahjaksi, ja koska ne on jäänyt itse tehtävässään käyttämättä, ja kovin sieviä ovat, niin ripustin ne tähän. Siinä ne saavat kukkia, kunnes tilalla vaihdetaan jotain muuta...

Peltitorni

Eipä taida tämän päivän kahvipaketeista tai karkkirasioista jäädä näin kauniita muistoja tuleville polville. Sen sijaan hurjan korkea torni siitä määrästä pakkausjätettä, jonka me jälkeemme jätämme, kyllä tulee!
Tosin en tiedä onko nämä peltipakkaukset olleet sen ekologisempia, kuin nykyajankaan pakkaukset. Tuskin näitä on kierrätetty tai uudelleen käytetty, muutoin kuin autotallissa ruuvipurkkina. Vaikka kyllähän kulutuskin on ollut tuolloin huimasti maltillisempaa! Enpä usko, että jokaiseen makeanhimoon on ostettu tuollainen lakupurkki! Esim. alimpana olevassa turkoosissa Maraboun konvehtirasiassa on oikeata lasia kannessa. Se on varmasti ollut aikanaan todellinen ylellisyysostos!
Nämä (ja rivi muita) peltirasioita on kulkeutunut minun kokoelmiin tietenkin kirppareilta.

Kerrankin rennosti

Minä sain järjestettyä viikonloppuna ensimmäiset "stressittömät" lapsen synttärikemut! En pakottanut sankaria askartelemaan teemaan sopivia kutsukortteja, en ommellut uutta pöytäliinaa tai hakenut kukkakaupasta "oikean" värisiä kukkia! Puhumattakaan, että olisin leiponut ja kattanut pöydän notkolleen, tai hermoillut kakun koristelemisen kanssa! (näitä kaikkia olen myös joskus tehnyt).
Oikeastaan olin vähän pakotettu tähän ratkaisuun perhetilanteemme vuoksi (kaksiviikkoisemme on tuonut mukanaan paitsi iloa ja onnea, myös paljon työtä ja huoltakin).
Mutta näin jälkikäteen viisastuneena, taidan ottaa stressittömät juhlat tavaksi!
Aamulla lauloimme "Paljon onnea vaan" ja avasimme yhdessä paketin. Sitten sankari oli uimassa (meillä uimahallissa käyminen on harvinaisia) ja Mäkkärissä syömässä parhaan ystävänsä kanssa. Iltapäivällä syötiin vielä porukalla valmiskakkua ja karkkia ja keksejä! Sankari oli illalla oikein tyytyväinen päivään, vaikka massiiviset kymmenen vieraan kekkerit jäikin tänä vuonna pitämättä. Itsekin havahduin muistamaan, että lasten synttäreillä tärkein on kuitenkin itse lapsi!

Kodittomien tavaroiden koti

Liivian talossa pohdiskeltiin tässä pari päivää sitten, että missä olisi hyvä paikka kaikelle sille "tarpeelliselle romulle" joka tuppaa kerääntymään keittiön pöydän kulmalle.
Itse olen MUKAMAS ratkaissut ongelman jo usea vuosi sitten, tekemällä eteiseen näin tehokkaan näköisen romuhyllyn: mainospostia, tiedotteita, avaimia, huulirasvaa, nappeja, naruja, heijastimia, neuvolakortteja, valokuvia, askarteluja, tukkapampuloita, kyniä, rullamitta, käsirasvaa ja puhelimen latureita... ainakin nämä löytyy tälläkin hetkellä näistä koreista!
Mutta niin vai on, että mikään maailman koririvistö ei voi niellä sitä määrää pieniä tavaroita, joka tässäkin talossa pyörii!!
Ainoa oikeasti toimiva lääke näiden tilpehöörien kurissa pitoon on roskakori. Minä heitän surutta kaikki Kinderyllätykset, luontoretkien löydökset, Barbien kengät ja lehtien välistä tippuilevat ilmaisnäytteet roskikseen. Kamalaa on tietenkin se, että yleensä minun roskani onkin lapsien suurin aarre, ja näin olen joutunut usein valehtelemaan silmät pyöreänä, että "en ole nähnyt sellaista!" Vain yhdestä prinsessamukista tunnen huonoa omaatuntoa, kun tyttö edelleen etsii sitä kaapista turhaan...
No, niin kuin jo arvaattekin, suora rivi "romukoreja" ja roskapönttö eivät riitä torjumaan epämääräisten tavaroiden armeijaa, ja myös sinne keittiön pöydälle eksyy aina jotakin...

Lisää taidetta

Tässä lisää taidetta meiltä. Tällä kertaa taiteilija löytyy ihan lähisuvusta ;) ja hänen tuotantoaan meille onkin kertynyt valtavat määrät! Tässä kuitenkin yksi hellyttävimmistä, jossa tyttö ulkoiluttaa koiraa ja lennättää leijaa. Kuvassa on myös hirviä ja "kirjoitusta". Niukan värimaailmansa ansiosta tämä teos on saanut ympärilleen prameat kitsch kehykset.

Vapauttakaa kimput!

Ihan älyttömästi en itse pidä tiukkaan sidotuista, jämpteistä "pallokukkakimpuista", joista aina joku kukkalaatu alkaa nuokkumaan ennen muita, ja koko kimppu näyttää parin päivän päästä varsin väsähtäneeltä... Ennemmin puran kimpun jo alkumetreillä ja teen kukista pienempiä, rennompia asetelmia, joita voi ripotella ympäri asuntoa. Minä en ole kovinkaan taitava kukkien asettelija, eikä viherkasvitkaan jaksa elää kanssani, mutta elävien kukkien voima on silti kiistaton! Ne tuovat "elon" huoneeseen!
Parasta on tietenkin saada kukkia lahjaksi, mutta myös itse ostetut ilahduttaa, ja silloin ainakin saa mitä haluaa! Minä ostan mieluiten pitkävartisia, isokukkaisia ja valkoisia kukkia, tai "arkisesti" tulppaaneja.
Nämä kuvissa olevat kukkaset on purettu minulle lahjaksi tuodusta, tanakasta, vaaleanpunaisesta onnittelukimpusta. Kiitos työkavereille!

Vauvan tuoksua

Vihdoinkin olemme saaneet vauvan tuoksua makkariin! :)
Nyt on siis aika nuuhkia uutta tulokasta ja painaa sen ihana tuoksu syvälle mielen ja muistojen sopukoihin, sillä vauvan "tuore" tuoksu kestää vain hetken.
Tähän katosta riippuvaan kehtoon olen ajatellut Nuppuni tuudittaa. Aluksi haaveilin kallista ja tyylikkäästä Leander-kehdosta, jonka mainoslauseissa "vauva keinuu vapaasti" ja "rauhoittuu turvalliseen pesään". Mutta miettiessäni kehdon käyttöaikaa ja hintaa, päädyin tekemään vastaavanlaisen kehdon itse. Vanha, metallirunkoinen vaununkoppa löytyi kirpparilta neljällä eurolla ja päälliskankaan löysin kaapista. Se on niitattu kauttaaltaan rungon ja pehmusteiden päälle. Ikean S-koukut osoittivat taas monipuolisuutensa (ja kestävyytensä) tässäkin projektissa! Kestävät nailonnarut Terrasta ja irroitettava "nukkumaharso" ja petivaatteet omista vanhoista varastoista. Näin koko sänky tuli maksamaan alle 10€
Myös keittiön ja olkkarin kattoon ruuvattiin koukku, jotta kehtoa voi siirrellä. Roikkumis korkeutta voi säätää jatkonarulla, joka on liitetty naruihin metallisella verhorenkaalla.

www.sisukas.net

Ajateltu lahja

Viikko sitten ponnistin maailmaan kolmannen yli nelikiloisen tyttölapsen! Olen itsestäni ja lapsesta tosi ylpeä, mutta ylpeä olen myös miehestäni, joka taas osoitti suuren kykynsä, sekä ajatella, että tuntea! Hän antoi minulle muistoksi suuresta urakasta tämän Kirsi Neuvosen grafiikanvedoksen, jonka nimi on "Syntymäpäiväkalenteri". Tämä vedos on todella minun makuuni, ja ruudussa on minun syntymäpäiväni! :)
Sattumaa (tai enne?) kai myös se, että tyttömme on viettänyt ensimmäisen viikkonsa numeroiden ympäröimänä sairaalassa. Tämä numerotaulu muistuttaa minua aina siitä, kuinka kiitollinen saan olla, kun saturaatio, happi, syke, paine yms. numerot asettuivat viimein kohdalleen ja voimme nauttia lapsestamme ilman numeroiden vahtaamista. Myös se yhteensattuma taulussa on, että vedos on kymmenestä, seitsemäs. Ja vauvamme pötköttelee sängyssä numero 7.
Vietän varmasti monta tovia tuijotellen taulua, ja miettien lisää logiikkaa numeroille, kunhan valitsen siihen ensiksi vielä kehykset ja saan sen seinälle. Tällainen lahja on tavallan aina myös sijoitus, eikä sen arvo laske. Myös tämä tekee mielestäni lahjasta erityisen hyvin "ajatellun".
Varmaa kuitenkin on se, että tämä aikaa kestävä lahja,johon liittyy suuria tunteita, tulee olemaan minulle aina tärkeä ja luovun siitä vain siinä tapauksessa, jos tyttö haluaa sen mukaansa maailmalle lähtiessään!
...Jospa hän vaikka lähtee opiskelemaan matematiikkaa?

Oikeasti ihana

Pikkuisia (ja vähän suurempiakin) pitsiliinoja keräilin jokin aika sitten kirpparilta yhtenään. Aina ajattelin keksiväni niistä jotain kivaa!! Ja valmiita ideoitakin oli sisustuslehdet ja -ohjelmat pullollaan. Monen värisiä ja mallisia pitsikkäitä on nyt kaappi tursollaan, mutta mihinkään en ole niitä kuitenkaan osannut käyttää... Tämäkin ainoa, oikeasti ihana pitsiliina etsii vielä paikkansa. Tässä pikkuisessa on kuitenkin sitä jotakin! Ja oikeastaan vain tämä yksi olisi riittänyt täyttämään sen himon, jonka vallassa liinoja kotini kaappeihin kannoin...
No, tästä en kuitenkaan opi mitään! Uusia "himoja" tulee ja menee. Mutta me kirpputorihamsterit elämme juuri tästä intohimosta, hankkia aina jotain uutta, turhaa ja ihanaa! (ja aina voi selitellä itselleen, että ostin sentään kirpparilta ja halvalla ;)

Aurinkoa noidille!

Kuinkahan mahtaa noitien luudat lentää tuossa pyryssä, joka ulkona tupruttaa? Näky ikkunasta on aika talvinen, eli kannellinen pannu on noidalle ehdoton. Taidamme myös sonnustautua villaviittaan ja karvalakkiin...