Viikko sitten ponnistin maailmaan kolmannen yli nelikiloisen tyttölapsen! Olen itsestäni ja lapsesta tosi ylpeä, mutta ylpeä olen myös miehestäni, joka taas osoitti suuren kykynsä, sekä ajatella, että tuntea! Hän antoi minulle muistoksi suuresta urakasta tämän Kirsi Neuvosen grafiikanvedoksen, jonka nimi on "Syntymäpäiväkalenteri". Tämä vedos on todella minun makuuni, ja ruudussa on minun syntymäpäiväni! :)
Sattumaa (tai enne?) kai myös se, että tyttömme on viettänyt ensimmäisen viikkonsa numeroiden ympäröimänä sairaalassa. Tämä numerotaulu muistuttaa minua aina siitä, kuinka kiitollinen saan olla, kun saturaatio, happi, syke, paine yms. numerot asettuivat viimein kohdalleen ja voimme nauttia lapsestamme ilman numeroiden vahtaamista. Myös se yhteensattuma taulussa on, että vedos on kymmenestä, seitsemäs. Ja vauvamme pötköttelee sängyssä numero 7.
Vietän varmasti monta tovia tuijotellen taulua, ja miettien lisää logiikkaa numeroille, kunhan valitsen siihen ensiksi vielä kehykset ja saan sen seinälle. Tällainen lahja on tavallan aina myös sijoitus, eikä sen arvo laske. Myös tämä tekee mielestäni lahjasta erityisen hyvin "ajatellun".
Varmaa kuitenkin on se, että tämä aikaa kestävä lahja,johon liittyy suuria tunteita, tulee olemaan minulle aina tärkeä ja luovun siitä vain siinä tapauksessa, jos tyttö haluaa sen mukaansa maailmalle lähtiessään!
...Jospa hän vaikka lähtee opiskelemaan matematiikkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti