Kodinhoito on nyt päässyt lipsahtamaan holtittomuuden puolelle! Sen lisäki sata sisustusprojektia odottaa keskeneräisenä tekijäänsä, ja tavaroiden harmooninen sommittelu on hajonnut epämääräisiksi kasoiksi tavaroita, matkalla jostakin jonnekin...
Sielu ei lepää, kun silmä ei saa ruokaa!, tämän sanonnan keksin, kun katselin kotiamme epätoivoisena ja väsyneenä. Seuraavaa virtapiikkiä odotellessa, ruokin itseäni näillä arjen estetiikkaa käsittelevillä kuvilla. Inspiraationi lähteinä on siis ollut loputon pyykkivuori,
ja aina tyhjänä oleva maitopurkki...
9 kommenttia:
Tismalleen sama tilanne meilläkin. Täytyy olla fysiikan lakien vastaista tämä nopeus millä tavarakasat palaavat siivouksen jälkeen. Osaa olla turhauttavaa joskus :)
Täällä kanssa tukkaa revitään tämän kaaoksen keskellä. Kohta kaksi tavaran levittäjää jahka tämä nuorimmainen saa jalat alleen.. *huoh*
Täsmälleen mun fiilikset tänään. Sotku stressaa, tavarakasat (lehdet, kengät, vaatteet jne..) ei pysy aisoissa. Siivota ei ehdi niin nopeesti kuin toiset sotkee. Itsekin sitten antaa repsahtaa. Joskus on tehokkuuspuuskia ja saa taas hetkeksi paikat kuntoon. Ja kyllä silloin lepää silmä sekä mieli! :)
Kuvat ainakin olivat JUST ihanat!
Hei. Löytyipäs täältä mukava ja raikas blogi. Kuin keväinen henkäys, kiva tyyli sinulla.
Ensikäynnillä. =) Kivoja fiiliskuvia ja ihanat värit! Omassakin blogissani/elämässäni herkuttelen nyt väreillä, kun en ompelemaan ehdi..
Ilmankos sielu on tuntunut niin tyhjältä täälläkin. Poloinen ei saa ravintoa. Silmänruoka on hautautunut täälläkin epämääräisten kasojen alle. Kiitos motosta; pitänee ruveta raivaushommiin!
Tänä keväänä olen rakastanut turkoosia enemmän kuin koskaan aiemmin. Herkullisia kuvia!
Maitopurkinturkoosi onkin hauska nimitys tuolle värille. Se on mukana mun "kesäkuun väripaletissa", mut nimesin sen mintunvihreäksi.. Nyt rupesin miettimään, että onko se sitten nimenomaan turkoosi. Oh well...
Lähetä kommentti