Uusi osoite

Tässä Sisustusärpäsen sisustamassa kodissa asuu kuvitteellinen perhe Parahin: Tiina ja Mikko ja heidän kaksospoikansa Usko ja Toivo. 

Tämä sisustettu koti, perheen tarina ja useat tapahtuman tässä kodissa ovat osa Jyväskylän vuokra-asuntojen Kurkkaa Kotiin- markkinointikonseptia. Tutustu kotiin ja sen sisustusideoihin Sisustuskärpäsen uudessa blogissa osoitteessa: 

www.sisustuskarpanen.com

En varsinaisesti lopeta tai paketoi tätä blogia, mutta jatkossa jutut päivittyvät tuonne uudelle sivustolle, joka on samalla Sisustuskärpäsen kotisivu. 

Minusta on tullut pienellä harjoittelulla myös aikamoisen innokas "Instailija" eli tervetuloa myös Instagramiin moikkaamaan ja katsomaan millaisia kuvia minun arjesta sinne tallentuu!  :)

@lehtoheidi

ASIAlliset pussit?

Kauppakeskus Forumin varastoista löytyi vanhoja ulkopanderolleja, lippuja ja mainoskankaita. Hamstrasin herkullisimman väriset itselleni ja taittelin rapisevasta mainoskankaasta toilettipusseja.

Pussin saa taiteltua tukevaksi ja tiiviiksi ilman saumoja tai ompelukonetta. Taitteluohje on sama millä taitellaan sanomalehtiaukeamasta biopussi. 

Viimeistelin pussit nepparilla ja parilla purjeniitillä. Suutari ei ollut ihan visuaalisuuden ketterin pelimies, kun nappasi kulmaniitit messingivärillä ja nepprin harmaalla... ;/ Mutta näillä mennään ja käsityön viehättävä omaleimaisuus pileekin juuri siinä, että lopputulos on myös sattumia ei vain valintoja! :)

1. (pussin lopullinen koko on alle 1/4 osa lähtötilanteesta!)

2. Taita yläreunaan taitos. Tästä tulee pussin suu.

3. Taita 1/3 osaa. Yläreunan taitos jää ulkopuolelle.

4. Taita 1/3 osaa edellisen taitoksen päälle. (Kannattaa sujauttaa tämä taitos sinne edellisen taitoksen yläreunan alle piiloon).

5. Taita pussi puoliksi ja sujauta alareuna yläreunan taitoksen alle piiloon.

...Todella hienot ja selkeät ohjeet? ;D hih. Mutta onnistut ihan varmasti kun hetken kääntelet ja vääntelet!

Amppelin hevimpi versio

Tykkään ihmisistä jotka tietävät oman tyylinsä! Kun halusin tehdä mustia trikooamppelita mustista T-paidoista, tiesin heti kenen puoleen kääntyä. 

Parin päivän päästä minulle toimitettiin muovikassillinen käytettyjä mustia, kuvattomia T-paitoja ja pääsin toteuttamaan ideani.

Kun ryhdyin leikkaamaan paitoja naruiksi, ilahduin vielä suuresti kun huomasin että näissä T-paidoissa ei ollut ollenkaan sivusaumoja! Tällaisista trikoista saa leikattua yhtenäistä tasaista narua.

TÄÄLTÄ löytyy toissa keväänä tekemäni ohje amppeliden solmimiseen ja TÄÄLTÄ kuvia kirjavista trikooamppleista, joita väkersin samana keväänä.

Viherkasvit ostin Viherlandiasta ja siinä on ainakin Muraatti, Liisantyyny, Nauhapensas ja pari mehikasvia. Katsotaan miten ne viihtyy... Sekaan meinaan laittaa vielä pari tyhjää ruukkua, joihin voi laittaa kaupasta ostetut syötäväksi tarkoitetut ruukkusalaatit ja rukolat.

Kiitos vielä T-paitojen luovuttajalle. Ja jos haluat yllättää ihanan vaimosi tällaisella "astetta hevimmällä" trikooamppelilla, niin tervetuloa hakemaan meiltä, naruja on vielä paljon jäljellä! :)

Oikea olohuone

Olisiko olohuoneen nimi tullut siitä, että siellä ollaan jouten? Ei meidän edellisessä postauksessa esitellyssä olohuoneessa kyllä olla jouten. Siellä viikataan pyykkiä, tarkastetaan läksyjä, kirjoitellaan sähköposteja ja jututetaan vieraita.

Sitten kun ollaan vaan ihan jouten, laskeudutaan alakerran olkkariin. Alakerran olkkari oli alunperin vain ylimääräinen huone. Kun sinne vietiin telkkari ja sohva, tuli siitä hetkessä rauhaisa lepopaikka. Lastenhuoneet, keittiön kolinat ja kylppärin lorinat jäävät yläkertaan.

Alakerta on osittain maan alla ja tänne pääsee päivänvalo vain kapeista kellarinikkunoista. 

Paksujen samettiverhojen taakse kätkeytyy peräti viisi ovea! Ne ovat vähän kuin salakäytäviä; yksi ovi johtaa portaikkoon, toinen meidän makuuhuoneeseen, kolmas pyykkituvalle ja loput varastotiloihin. Paksut samettiverhot hankittiin akustiikan takia.

Lähes joka ilta kun lapset on saatu sänkyihin, täällä pyörii elokuva. Kohta menee 1000 elokuvan raja rikki! Joskus aina naureskellaan että "me harrastetaan niin kuin pariskuntana aktiivisesti kulttuuria!" ....mutta eihän siinä oikestaan mitään naureskelemista ole, tottahan se on :)

Minä tykkään myös laulaa. Balladit luonnistuvat parhaiten kun ääni toistuu mixerin kautta kaikuisana. Tampuriin on ainut soitin jota osaan soittaa, vaikka se ei kyllä edes taida kaikkien mielestä olla mikään oikea soitin...? :)

AAAH ja HUOH!

AAAH ja HUOH! Tässä on olohuonenäkymä tänä aamuna n. klo 9.00. Jos postauksen kaksi ensimmäistä sanaa jäi ihmetyttämään, niin olohuoneen lähtötilanteen voi käydä katsomassa Instagramissa @lehtoheidi

Meidän olkkari on villi keräilyerä kaikkea mikä on milloinkin sattunut silmää miellyttämään, tai mitä on saatu jostain halvalla...

Tuo ruskea pieni sohva saattaa olla jollekin tarkkasilmäiselle bloggariharrastajalle tuttu. Meille se tuli Roskalava Jyväskylä- Facebook ryhmän kautta. 

Uusi sohva on unelmissa (ehkä jopa ihan sellainen kaupasta ostettu?). Mikä sopisi meille parhaiten?

1. Askon kotimainen Matilda-sohva (alk. 1490€)

2. HT Collectionin Lite-sohva jossa on kokonaan irroittettava päällinen (alk. 1790€)

3. Ikean nahkainen Stockholm (1599€)

4. Klassinen Iskun Eloisa-sohva (alk.1647€)

Liitutaulutarra ja tussi

Viimeisetkin lelut ovat väistyneet kolmetoistavuotiaan huoneesta... Tilalle on tullut lakka-, hajuvesi-, kynsilakka- ja rasvaputeleita. 

Jumppapallo on kuulema paras koulutuoli.

"Mä haluan tänne pelkkää mustaa ja valkoista, ei mitään sun viritelmiä!" ja saatesanojensa tukena hän vielä näyttää minulle jonkun  teinivloggaajan oman huoneen esittelyn.

Leikattavaa liitutaulutarraa haettiin Kodin Ykkösen alesta.

Sulat taiteiltiin mustaan liitutaulutarraan liitutaulutussilla. Liitutaulutussilla saa siistimpää jälkeä kuin tavallisella ja karisevalla liidulla.

Olin aika iloinen, kun minun ideani numeroida sulat 1. 2. ja 3. menikin yllättäen läpi! :)

Jouluvalojen jatkot

Jouluvalot eivät vielä malttaneet mennä kaappiin. Ison tytön huoneessa jouluvaloilla on "jatkot" valkoisten verhojen takana.
Myös discopallo on paikalla!

Ripustin valosarjan verhotankoon S-koukuilla. Koukut uppostivat mukavasti verhon rypytyspoimuihin.

Elokuvajuliste

Maaliskuussa 2015 ilmestyy Jörn Donnerin elokuva Armi elää! "tarina Marimekon perustajasta- naisesta joka ei pelännyt mitään".

Finnkinon seinällä elokuvan mainosjuliste näytti tosi hyvältä, eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta kun menimme ruimaamaan julisteita kotiin vietäväksi...

Juliste sopii hyvin meidän oman pienen, sitkeän ja pelottoman Armin huoneen seinälle. Väreissä toistuu huoneen oranssi, keltainen, punajuuri ja musta.

Elokuvan nimi on minulle sekä vitsikäs toteamus, että nöyrä kiitos. :)

Pelastakaa tapetut eläimet

Vanha ja raihnainen seepranpuolikas oli vähällä jo jäädä koko talveksi kesälaitumille.
Kesällä talja oli ulkomattona ja syksyn sateiden yllättäessä yritin kuivatella sitä aidan kaiteella useamman kuukauden... Ei kuivunut ei, ja nyt toin seepran kuivumaan lattialämmityksen päälle kylppäriin.

Huonossa kunnossa seepra on, mutta vielä tämän talven se saa olla sisällä. Ensi syksynä teen siitä pakkas-suojat kasveille ja jätän sen ulos maatumaan.


Vanhuuttaan taljan reunat ovat käprisyneet.
Käpristyviä reunoja voi yrittää pehmentää vaseliinilla tai nahanhoitoaineella. Liikaa käpertyvät reunat voi muotoilla saksilla pois! Taljaa ei kannata imuroida, vaan murut ja roskat harjataan pois. Talvella taja kestää hyvin lunta ja pakkasta, eli silloin talja kannattaa pelmauttaa hankeen!


Voi hyvinkin olla että tämä seepraparka on tapettu vain taljan takia?
Talja on kuitenkin palvellut ihmistä pidempään kuin moni teollisesti keinokuiduista kudottu matto! Alunperin talja on ollut ekologinen kotien lämmittäjä, kun liha, sarvet, karvat ja kaikki muukin on osattu hyödyntää oikein.

Muotiteollisuutta varten kasvatettuja ja tapettuja eläimiä en kuitenkaan hyväksy, vaikka ärsytänkin tahallani "kettutyttöjä" sanomalla että turkis on kestävä, laadukas, ajaton, lämmin, lähituotettu ja lopulta maatuva luonnontuote!

(myöhemmin lisätty): PS. Facebookin puolella hyvä huomio: Ehkäpä ja todennäköisesti tämäkin on lehmäntalja johon on painettu raidat...!?!

Madame Marraskuu

 

 

 

 

Keskelle pimeyttä tarvitaan vähän kultaa, kuparia, koukeroita ja kimallusta. Jenni Vartiais-tyylinen hiuskoru on uusi ja odottaa pikkujoulukauden alkua...

Mallinuken mitoissa!?

Joskus kirpputorilta löytynyt ammattiompelijoiden käyttöön tarkoitettu torso on töröttänyt  kylpyhuoneen nurkassa useamman vuoden. Tässä yksi päivä katselin mallinukkea ja sanoin siipalleni että paljonkohan tuon vyötärön ympärys on?

 

Mittanauha todisti tuossa hetkessä mielestäni uskomattoman tosiasian； nuken kaikki kolme strategista mittaa olivat sentilleen samat kuin minulla! Innostuin vähän, sillä en ollut ollenkaan tajunnut että voisin hyödyntää nukkea vaikkapa tällaisissa "päivän asu postauksissa" tai muuten mallailla vaatevaihtoehtoja nuken päälle.

 

Vähän kamalaa on kyllä se tosiasia, että nyt minulla on epävirallinen kamppailu käynnissä nuken kanssa. Haluan pysyä hänen mitoissaan ja olisi tosi harmillista jos joku vuosi tajuaisin, että tuo kylpyhuoneemme "toinen nainen" olisi mennyt pudottamaan muutaman sentin lanteiltaan...? ;-)

 

PS. Itseni kanssa kamppailen juuri nyt siitä, että voiko blogissa olla näin huonolaatuisia valokuvia? Siirrän nämä kuvat suoraan tabletilta ja se antaa minulle kyllä uutta intoa postailuun, mutta kuvien laatu kärsii... olisiko Lumia 930 vastaus tähän ongelmaan, vai uusi tabletti?

Mitä laitetta suosittelisitte bloggailuun?

 

Rakkaani raakalauta

Raakalauta on yksi lempimateriaaleistani!

Työn alla on miettiä jouluilmettä edullisesti ja näyttävästi isooon julkiseen tilaan. Raakalautatähti on kokeilu joka ei toimi siinä tarkoituksessa, mutta meillä kotona se toimii joulun tuojana tänä vuonna.

22x100 sahattu käsittelemätön lauta maksaa Byggmaxilla 0,55€/m.  Kymmenellä naulalla tähdestä saa tukevan.

Hästäk hästäk?

En ole mikään somehai, vai olenkohan sittenkin? Instagramin otin käyttöön pari päivää sitten, ja nyt luulen että "naps vaan" siellä jakamani kuvan voi kätevästi siirtää myös tänne blogiin? Katsotaan miten käy, nyt lähtee jakoon... :-)

 

Siis mitä ihmettä??? Tännehän tämä tuli! :DD  Onneksi alkaa viikonloppu, niin on aikaa ottaa nämä uudet ulottuvuudet kunnolla haltuun? Instasta minut löytää
@lehtoheidi

Suihkuhyllystä pöytä

                           

Facebook ryhmä: Roskalava Jyväskylä jakoi viime viikolla mm. metallisen korkean Ikean kylppärihyllyn. Hain hyllyn autonperään ja viikonloppuna kuskasin sen maaseudun rauhaan, äidin ja minun yhteiseen uuteen projektiin: Putkaan.


Pätkäisimme hyllyn puoliksi, ja niin siitä tuli hyvät ja (tukevatkin) jalat puiselle pöytätasolle. Putkan sisustuksen punainen lanka on jo selvästi löytynyt: "Ei huolita tänne mitään uutena!" Me olemme äidin kanssa jo sen verran kunnianhimoisia kotisisustajia, että tällainen periaatepäätös tuntuu tosi hauskalta ja innostavalta haasteelta!

Mustat tuolit on ostettu käytettynä armeijan myymälästä ja pöydällä oleva kolmihaarainen takorauta kynttilänjalka on äidin kirpparilöytö. Vielä on aika tyhjää, mutta tavara tavaralta sisustus etenee ja viihtyisyys lisääntyy!


Yöksi ei sentään Putkaan jääty (siellä ei ole vettä, lämpöä tai sähköä). Hämärän tullen hiippailimme "isolle talolle" ja siellä totesimme että lasten yöpuvut oli jäänyt kotiin. Mutta koska äiti on aika kätevä mummi, otti hän omat kesätunikansa ja taiteili niistä parilla solmulla lapsille oivat DIYökkärit! ;D

Putka

En tiedä miten teillä, mutta meillä päin tuppaa naisten ideat aina työllistämään myös pari miestä...

Äidin ja minun yhteinen ajatus oli tehdä sellainen pieni söpö piilopaikka keskelle metsää ja sieltä sitten soma polku kohti rantaa. Värikartan musta mallipala ja vanha kolmilaatikkoinen lipasto kun tarvitsi "vähän niin kuin jonkun paikan missä olla!?" ;D



Äiti kysyi Laukaan vankilalta voisiko siellä teettää pienen mustan piilopirtin, kun tekeväthän vangit puhdetöinä puuleluja ja halkokorejakin!? Vankilan työnohjaaja sattuikin olemaan varsin vannoutunut kirvesmies ja niin homma lähti etenemään. Vankien veistelemän, siirrettävän majan nimeksi muotoutui oitis: PUTKA!



Eillen Putka siirrettiin vankilan pihasta, leveänä kuljetuksena siihen paikkaan, missä me keväällä äidin kanssa viittelöimme: "niinku tähän, sillain näiden koivujen alle!"
No niistä koivuista ei ole enää tietoakaan, sillä ihan näin yksinkertainen ja "siisti" juttu tämä meidän söpö ideamme ei ollut!
Tällä kertaa ei edes omat miehet riittäneet siihen hommaan mikä piti tehdä ennen kuin Putka saatiin liikkeelle...

...Metsää piti raivata, ojaa, tienpohjaa ja perustuksia kaivella, puita oli kaadettava tien varsilta että isot autot mahtuivat kääntymään pienellä mökkitiellä. Kuljetusauto, etu-ja taka-autot, hiekat, sorat, valvojat ja luvat... huh, ja oho! Mutta nyt Putka on paikallaan ja äiti tinki vielä huusinkin pihan perälle! :)



Heti kun kuljetusauton perävalot hävisi mökkitien mutkan taakse, ängettiin me äidin pikkuiseen Yarikseen se kolmilaatikkoinen lipasto, joka oli "vähän niinku paikkaa vailla..."

JIHUU! Enään se soma polku rantaan ja ne suojaisat koivut jotka piilottavat mustan Putkan metsän suojiin!??