Piiloromantikko?

 

Miksiköhän kutsutaan sellaista ihmistä, joka luulee olevansa inhorealisti, mutta on kuitenkin hurmaantunut mintunvihreään ja vaaleanpunaiseen, valkoiseen posliiniin ja vanhoihin kukkatarjottimiin? Varmaan sisustuskärpäseksi?!

Matalampi tarjotin on tehty nurinpäin käännetystä, keraamisesta kukkavaasista ja peltitarjottimesta. Korkeampi tarjotin on koottu kynttilänjalasta ja peltitarjottimesta. Korkean tarjottimen pohjaan laitoin vielä paksun tassilautase, jotta tarjottimesta tulee tukevampi. Osien liimaamiseen käytin silikonia. Lopuksi maalasin tarjottimet valkoisella spraymaalilla. Ennen maalausta asetin tarjottimen päälle vielä pyöreän pitsiliinan, jotta osa vanhasta kuvioinnista jää esille.

Valkoisissa kannuissa kasvaa muraattia; varma romantikon merkki sekin!? ;)

Lahjaidea

Lapset sai iskä "rillumarei-reissulta" tuliaisiksi ihanat FaceMaker-puupalikat. Paketissa on kymmenkunta valmista mallia, mutta hauskinta on tietenkin luoda omia naamamalleja.

Palikat on vielä niin ihanan kiiltävät ja särmikkäät, että tekisi mieli nostaa ne hyllyn päälle koristeeksi tai seinälle tauluksi. En tiedä mistä palikat on ostettu, mutta minusta nämä on hyvä lahjaidea oikeastaan ihan kenelle tahansa!

Suut imelänä

Ollaan vietetty tyttöjen viikonloppua. Meilläpäin se koostuu ylettömästä herkuttelusta ja vierekkäin nukkumisesta. Huomenna isäkärpänen saapuu kotiin, ja saapa nähdä miten rimpsessoille maistuu tämän hurvittelun jälkeen taas ruisleipä ja omat sängyt?!

Onneksi ollaan oltu myös vähän ahkeria ja pidettiin tänään pihakirpparia! Englanninlaku-korut kuvasin kerran käsityömessuilla ja liitin ne tähän juttuun, kun sopivat viikonlopun herkutteluteemaan niin hyvin!

Joku ihana sähkömies...

...oli hylännyt kerän taipuisaa sähköjohtoa, jonka minä poimin talteen. Tekstien lisäksi johdosta voi väännellä vaikka veikeät servettirenkaat!? Olisi muuten aikas päheät vaikka jonkun rakastuneen sähkömiehen hääkattauksessa??!! :)

 

Koru T-paidasta

 





Kerrankin sain aikaiseksi tällaisen vaihe 1., 2., 3... postauksen! Materiaalina on vanhat T-paidat ja lopputuloksena raikas kesäkoru. (Paremmin koru sopisi vaikka valkoisen T-paidan kanssa, mutta ainakin täällä on nyt niin kylmä, että korviin asti ulottuva poolopaita on oikein sopiva asustus!)

 

Iloinen alivuokralainen

Arvatkaapa kuka on innoissaan, kuin kevään ensimmäinen kärpänen?! Kaiken touhun ja tohinan keskellä olen saanut aikaiseksi näin soman ja sopivan työhuone/puoti yhdistelmän. Olen alivuokralisena Yliopistonkatu 44.ssä ainakin puoli vuotta. Tilan vuokraamisen ideana oli, että saan työt pois kotoa. Mutta koska tila on NÄIN IHANA, oli siitä pakko tehdä myös pieni kauppa!

Olen tehnyt muuttoa pikkuhiljaa viime viikon aikana, ja nyt täällä pääsee jo tekemään töitä. Myytävää tavaraa tuon myös hiljalleen lisää, kun jotain kivaa löytyy tai valmistuu. Ainakin kahvinkeitin pitäisi vielä hommata (olen nimittäin kutsunut tänne jo vaikka ketä kahville! :). Täällä on myös ihan pieni keittiö ja vessa. Neliöitä on yhteenä 24.

Naapurissa on kaksi mukavan oloista kampaajaa ja tien toisella puolella on Kinnarps, Sisustus Ilo, sekä Vee Style. Laitan vielä myöhemmin kuvia Yliopistonkadusta ja työhuoneesta muutenkin, kunhan saan kiireimmät hommat pois alta.

Tämä on ihan mun unelmaa!!! Toivon oikein kovasti, että tänne tulisi myös asiakkaita ja teitä blogin lukijoita minua moikkaamaan! Lupaan hommata sen keittimen heti ensi viikolla, niin sitten voidaan kahvitella! :) TERVETULOA!

Numeroita ja kirjaimia

Ruokatilan seinällä oleva taulukollaasi on kasvanut yhdellä uudella, vanhalla rekkarilla. Autotallissa puolestaan käytetään hyväksi lapsityövoimaa ja peltikirjaimet puhdistuvat hyvää vauhtia! Perjantaisiivous jäi eilen väliin ja ihan kohta ladataan elokuva ja avataan jäätelöpaketti. Että sellainen lauantai täällä! :) (eikös tänään ole lauantai?!?).

Kahvitauko

Elämä kolmen prinsessan palvelijana on toisinaan vähän rankkaa. Aina ei kakku maistu, ja joku kuudesta sukasta on myttyrällä... Lakisääteisestä kahvitauosta en kuitenkaan koskaan tingi. Se kuuluu jokaisen äidin etuoikeuksiin!

Aikansa kutakin...

Ensin keräilin ihan kaikenlaisia ja tykkäsin aivan kamalasti. Sitten vähän kyllästyin ja luovuin kaikista rumista ja tylsistä. Joskus kuitenkin kirpparilla unohdin, että en enää keräilekään ja ostin taas vahingossa lisää... Päätin, että keräilen vain tosi isoja. Mutta lopulta vähän jo ällösin ihan kaikenlaisia! Ajattelin kuitenkin varulta säilyttää neljä kaikkein ihaninta. Ihan varulta vain, jos taas kohta tykkäisinkin.

Ja juuri niin kävi, kun näin äidin mökillä navetassa kaksi valkoista seisomassa ylväänä ja täydellisenä vierekkäin; kuin vanha pariskunta. Kuulin, miten ne neljä omaani kutsui sadan kilometrin päässä tuota pariskuntaa luoksensa. Kerroin samantien äidille, että minun täytyy saada viedä nämä kaksi kaltaistensa joukkoon.

Nyt setti on täydellinen! Paitsi että yhdessäkään ei pysy kunnolla kynttilä... Nyt keräilen hiljalleen jokaisen päälle sopivan tassin, johon voin syksyn tullen laittaa puttikynttilän. ...Jos nyt sitten enää syksyllä näistä tykkään?!

Urbaani Nurmi-turbaani

Kuinka ne muotibloggaajat onnistuvat ottamaan itsestään niin hyviä kuvia? Minä yritin peilin kautta kuvata tätä uutta Nurmi-turbaania, mutta koko ajan oli käsi, kamera tai nenä väärässä paikassa. Jossain vaiheessa kuvaussessiota kuitenkin opin, että peili kannattaa pyyhkiä, ja että silmät näyttää ainakin promillen selvemmiltä, jos katsoo peilissä näkyvää kameraa, eikä itseään!

 

Ryhdyin hattuihmiseksi tässä jokin aika sitten, ja elo on ollut oikein huoletonta ja tyylikästä (no, kuvissa se nyt ei ehkä ihan siltä näytä). Minulla on jo aika monta hattua ja tällä hetkellä lempprini on tämä Nurmi Clothing turbaani. Turbaani on valmistettu ekopuuvillasta ja sen suunnittelija Anniina Nurmi on erikoistunut ekologiseen pukeutumiseen. Nurmi-turbaani on päässä mukava ja pysyy tukevasti kuosissa, toisin kuin huiviviritelmät, joita aiemmin harrastin. Turbaani on juuri sopivan rento ja hieno yhtäaikaa ja vaikka en olekaan mikää himopukeutuja, niin turbaani päässä on aina "pukeutunut" olo!

 

Tässä vielä kuva turbaanista Nurmi -sivuilta, ihan vakavasti otettavan mallin päässä:



 

Jännä päivä

Alakerran telkkarihuone on kuluneen viikon sisällä saanut vaivihkaa uuden ilmeen. Isäkärpänen on veljensä kanssa pitänyt siellä kisastudiota ja lapsetkin on lähtenyt kisahuumaan reippaasti mukaan.

Minua jääkiekko ei kamalasti kiinnosta. Parasta lajissa on mielestäni yhteisöllisyys! Taas on koko jypikylä kuin yhtä suurta perhettä. :) Urheilutapahtumiin lähden mielelläni katselemaan ihmisiä, mutta koska tuolla alakerran kisastudiossa näkee aina vain samat tutut, en ole siellä pahemmin majaillut...

Tänään olen kuitenkin paikalla, sillä tänään on jännä päivä!