Maailman suurin nautintoaine väsyneelle on uni! Illalla kippurassa oman peiton alla, mahakylki asennossa, toinen käsi tyynyn alla, olen kuin suojakilven sisällä; maailma jää toiselle puolelle…
Peitossa tärkeintä on kulmat. Ne pitää olla viileät ja lerppuvat, jotta ne voi mytätä nyrkin sisään tai kaulakuoppaan.
Painava peitto on hyvä, sellainen täkki. En halua untuvia tai ontelokuituja. Tyynyjä pitää olla kaksi, toinen paksumpi pään alle, toinen pienempi kainaloon tai jalkojen väliin.
Hengitykselle pitää olla paljon tilaa. Toinen ei saa tulla hengittämään minun ilmaa!
Elokuvissa ne aina nukkuvat päällekkäin ja vierekkäin ja toisiinsa kietoutuneena, mutta minä nukun kyllä mielummin yksin omassa kotelossa, peitto korvissa, ilman vaatteita ja tukka päälaella nutturalla.
Luojan kiitos, nykyään uni kestää koko yön. Olen herännyt imettämään, lohduttamaan, pissittämään, silittämään ja selittämään ihan tarpeeksi. Nyt on minun vuoro nukkua yöt!
Aamulla kello 5.45 toinen nousee heti, minä vasta sitten kun vessa on vapaa. Otan vielä yhden hyvän uniasennon ja käännän peitosta viileän puolen.
Petiä en petaa, mutta sälekaihtimet avaan. Kesällä sisään tulviva aurinko muuttaa harmaan sävyt kauniimmaksi ja raikkaammiksi. Pellavainen pinta hohtaa valossa kauniisti. Pimeinä syysaamuina värit ovat tummempia ja syvempiä, kuin tummunut hopea. Hylkään unisen ihanan pesän. Jätän peiton valmiiksi auki ja avaan vielä ikkunan raolleen.
Petivaatteet: J.F. by Finlayson Emilie- pellavapussilakana, harmaa.
7 kommenttia:
Ihan mieletön makkari!
Mahtava määrä kontrasteja, jotka eivät riitele toistensa kera vaan tuovat toisiansa esille. Wau!
Hyviä unia jatkossakin.
Ihanat värit! Ihanat ristipistotyynyt! Joku osaa. Tuolla selvästi tulee hyvät unet.
OIh, kiitos! Oikein kiva kommentti! :)
Ristipistotyynyt on lahjoitus eräältä ihanalta naiselta, joka kerran vaan käveli mun kiskalle ja kysyi että "arvostatko ollenkaan tällaisia ja halutko nämä!? :)" Aika ihana ihminen, kun muisti minut äitinsä kaappeja siivotessa. Aina silloin tällöin saan näitä lahjoitustarjouksia ja onneksi olen jo opetellut kauniisti välillä myös kieltäytymään, mutta nämä tyynyt on kyllä ihan huippuihanat! :)
Minusta taas mikään maailmassa ei ole ihanampaa kuin siipan lämpimään syliin kaivautuminen ja siihen nukahtaminen, yksin nukkuminen on piinaavan paleltavaa touhua :)
Aivan ihqu tiiliseinä teidän makkarissa :)
Luin tuota kirjoitusta eilen kun olin kaupungilla odottelemassa ja olisi niin tehnyt mieli mennä päikkäreille viileän peiton alle :) Ihana huone.
Itse olen sellainen, että minulle pitää olla tuplaleveä peitto, normimallilla tuntuu että se loppuu aina toiselta laidalta kesken kun kääntää kylkeä. Meillä ei kuitenkaan ole kahta isoa peittoa, vaan nukutaan sulassa sovussa saman täkin alla vaikkei kylkikyljessä. Toinen kun on superlämmin niin siellä on hyvä myös lämmitellä varpaita ;)
Hih, sentään löytyy muitakin, joiden nukkumisilmaa eivät muut saa hengittää ja jotka eivät pysty nukkumaan solmussa siipan kanssa. Minua kun on pidetty joskus sen takia ihan epäromanttisenakin jo. :D
Lähetä kommentti