Äitiys on elämäni vaikein rooli. Se on ristiriitaisia tunteita herättävä kokonaisvaltainen tila, josta ei pääse hetkeksikään lomalle.
Ympärilläni olevista ystävistä lähes jokainen on äiti. Yksi kamppailee imetysongelmien kanssa, toinen murehtii lapsen takia pilalle mennyttä uraa, kolmas on valmis myymään lapsensa mustalaisille ja minä onneton karjuin lapsilleni toissa iltana että ”nyt joka ainut turpa kiinni, tai nukutte autotallissa!”
Sydän murheesta sykkyrällä kömmin takaisin omaan sänkyyni kuuntelemaan hiljaisuutta, joka taloon laskeutui. Aamulla en todellakaan muistanut pyytää raivostumistani anteeksi, saatika omaa pahaa mieltä…
Luojan kiitos olen itselleni hyvin armollista tyyppiä. En ihmettele ollenkaan niitä jotka masentuvat äitiydestä, uupuvat, tai lukitsevat oikeasti lapset kylmään autotalliin nukkumaan! ( Minä vien lapset autotalliin vain jäähyille.) En edes ihmettele niitä äitejä tai isejä jotka tappavat koko perheensä. Jos paine on liian suuri ja odotukset vanhemmuudesta epärealistiset, on mikä tahansa julmuus aivan mahdollista.
Itse kierrän kaukaa kaikki kasvatusoppaat, jollain tietyllä nimellä leimatut äitiydenmallit, luomut, keskustelupalstat, lapsentahtisuudet, ruokaympyrät ja ikäkehitystä tukevat teoriat. Neuvolan esitteet heitän yleensä jo ensimmäiseen roskikseen.
En kuitenkaan halua väheksyä esim. neuvolan tarjoamaa tukea ja apua, mutta koen, että ero tuen ja painostamisen välissä voi olla joskus hiuksen hieno.
Yritän olla äitinä sellainen joka ei uhraudu tai suorita liikaa. Yritän olla lapsilleni malli onnellisesta naisesta. Haluan näyttää mallia naisesta, jonka elämän perusarvot on jossain muualla kuin jatkuvassa onnistumisessa. Haluan että lapsillani on oikeus tehdä ja nähdä virheitä, ja että he ymmärtävät sen olevan osa elämää ja oppimista.
Haluan että lapseni luottavat hyvään ja toteuttavat rohkeasti itseään. Toivon että he uskovat minun ylitse vuotavaan rakkauteen aina, vaikka maailmaan mahtuu myös pahuutta ja pettymyksiä.
Kerta toisensa jälkeen muistutan itseäni siitä, että en vaatisi heiltä mitään. En odottaisi tiettyjä harrastuksia, koulumenestystä tai kiinnostuksenkohteita. En halua siirtää omia ajatuksiani heille, haluan että he oppivat itse ajattelemaan! Hehän ovat tässä minun lähellä vain pienen hetken, sitten heidän on pärjättävä omillaan.
Tässä oikeastaa kaikki mitä äitiydestä ajattelen. Tästä niin monimutkaisesta ja elämää totaalisesti hallitsevasta tilasta! Ehkä minäkin olen ajatuksineni jokin ”ajatusmalli äiti”, mutta onneksi en kuitenkaan itse tiedosta sitä!
Tässäpä on kuulkaa sellaiset rasvapussit että! Löysin söpöläiset SA-kaupasta, viidenkymmenen sentin hintaan. Vettä hylkivä materiaali ja ihana väri. Sisältä siistit ja ulkoa sopivan rujot. Juuri sopivat tällaisen kirveellä veistellyn kaunottaren rasvoille ja meikeille!?
