Maailman ihanin perhonen!

Ah ihanaa, mikä tunne, kun homma luistaa kun perhosen lento! Kangas liihotteli vastaan eilen kirpparilla, ja idea tuotteesta syttyi heti! Kangas oli helppoa ommella ja yhtään syttyä tai langan katkeamista ei tullut. Kangas perhosen keskiosaan sananmukaisesti roikkui työhuoneessa silmieni edessä ja toimi tuossa tarkoituksessa juuri niin kuin ajattelinkin! Edes tukikangas ei tänään ryppyillyt, vaan liukui kiinni kankaan pintaan kuin silkki.
Valmiin tyynyn kannoin kevyesti olkkarin sohvalle ja se laskeutui siihen kuin ollakseen siinä ikuisesti... Materiaalia riittää vielä ainakin kymmeneen samanlaiseen perhoseen ja ne loput lehahtaa myyntiin omille kotisivuilleni, jotka päivittyvät uuteen asuun ihan näinä päivinä! :)
Olisiko tälle sopiva hinta 32€? (siipiväli on n.50cm).

Kokeiluja munista (ja pari muuta yhtä huonoa vitsiä)

Enhän minä malttanut noita matonkudemunia pitää pöydällä pääsiäiseen asti. Sormet kun syyhysi kokeilemaan mihin muuhun, kuin koristeeksi ne taipuvat!

Ensin halusin kokeilla kieputusta. Pienessä hetkessä oli vanha lampunvarjostin kiedottu uuteen asuun. Lopputulos oli kyllä aika tukkoinen ja mieleen tuli ihan ne muovinarusta punotut 70-luvun lamput...

Sitten kiedoin mustan kuteen maljakon ympärille ja tämä toimi jo huomattavasti paremmin!

Seuraavaksi yritin etsiä kotoa suuria puikkoja, mutta löysin vain vanhat paneeliverhon painot! Ja voin kertoa, että näillä välineillä kutoessa saa ranteet kyllä kyytiä! Mutta pinta oli oikein kaunista ja kutoessa hymyilytti, kun mietin miten vieraiden suut venähtää, kun kahvipöydässä kerron ylpeänä kudottujen taplettien olevan isäkärpäsen vanhat kalsarit! ;)

Virkattu pyöreä vessanmattokokeilu päättyi minun kohdalla ihan vain piilossa pidettävään patalappuun, eikä kuva todellakaan tee oikeutta sille, miten ruma siitä oikeasti tuli!

Kuteiden ompelu raidoiksi huopakankaalle taas näytti oikein kivalle ja intopäissäni tein siitä (yllätys yllätys) tyynyn.

Nyt on kerät vähän pienempiä, mutta hyvin sitä materiaalia vielä jäi pöydälläkin pidettäväksi.
Ja uusia käyttötapoja on varmasti vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Ihan se perinteinen mattokin on vielä kokeilematta!

Hermo riekaleena!

Nyt varmaan kannattaisi miettiä tarkkaan, mitä suustansa päästelee, mutta jotenkin vain on sellainen olo, että omalle äidille ja siipalle valittaminen ei enää riitä!
A) Koko liiketila, jonne myös Sisustuskärpäsen oma myyntipiste maanantaina aukesi, on nyt suljettu puutteellisten ulkorappusten takia. Vuokranantaja on vuokrannut tilan liiketilaksi, mutta rappuset ei täytä sille vaadittavia kriteerejä. Nyt odottelemme muiden tilassa toimivien yrittäjien (Katriinan kauppa, minä ja muut) kanssa, että asia hoidetaan kuntoon ja saamme kaupan taas auki. (tämä syö hermojani vähän...)
B) Sisustuskärpäsen kotisivut, joiden sovittiin valmistuvan viim. 1.3. on edelleen kesken. Asiaa hoitava yrittäjä on kaikkea muuta kuin yritteliäs ja parin jos toisenkin "rakentavan?" sananvaihdon jälkeen tunnen tulleeni huijatuksi. Tästä viisastuneena, olenkin päättänyt jo heti yrittäjänurani alkumetreillä olla uhraamatta aikaa moisiin taivastelijoihin ja keskittää voimani ja aikani vain hyviin ja luotettaviin yhteistyökumppaneihin! (tämä raastaa hermojani vähän enemmän).
A) + B) = C) Tärkeimmät myyntikanavani on nyt tukossa vain ja ainoastaan muiden huolimattomuuden takia! Ja tämä repii hermojana todella!!

No, onneksi uutisoitavana on jotain hyvääkin! :) Uusia, todella hyviä jälleenmyyntipaikkoja on viritteillä ja muutenkin Sisustuskärpänen on huomattu useammassakin uudessa mediassa! Ihania uusia tyynymalleja on tulossa lisää ja uusia ideoita hyrrää päässä niin, että surina käy. Että eiköhän tämä yrittäminen taas jossain vaiheessa iloisemmaksi käy, kun saadaan turhat tukkeet tieltä! :) Yllä vähän mallia uusimmista tuotoksista.

Tässä se on:

todellisuuteen hiljalleen työntynyt unelma. Työmaa, joka ei tule koskaan valmiiksi, mutta ei ole enää keskeneräinenkään. Lähtökuoppa ja maaliviiva! Taitekohta, joka on kuin syntymä: kasvamisen ja kehittymisen kannalta vain yksi etaappi, mutta muille ihmisille juuri se tärkeä päivä, jolloin näkymätön muuttuu näkyväksi. Sisustuskärpäsen oma myyntipiste on auennut Laukaantien varteen Jyväskylään!

Jänskätystä

Nyt on ihan sellainen olo, että pitää keksiä vaikka tikusta asiaa, kun en millään enää malttaisi pitää jännitystä sisälläni! Maanantaina nimittäin aukeaa Sisustuskärpäsen oma myyntipiste ja valokuvat liiketilasta polttelee jo kovalevylläni! Kamalan vaikeaa hillota niitä vain itsellään, kun olisi NIIN kivaa jo näyttää niitä TEILLEKIN!!!! :)
No, enää kaksi yötä ja siihen asti täytyy ihailla vaikka näitä kauniita matonkuteita, jotka imitoi pääsiäismunia keittiönpöydällä... Vielä kun viereen saadaan pajunkissoja, on kevät oikeasti alkanut!

Ps. Vielä piti tulla jälkikäteen lisäämään, että näista palleroista tulee mieleen ihan yksi lempiblogeistani, Pilvitarhan paja, eli jos haluatte inspiroitua lisää, käykääpä kurkkaamassa! ;) Jossain siellä on mm. mahtava kattokruunu kuorrutettuna juuri näillä naruilla!

...on apukin lähellä!

Tiukkaa on yrittäjän alkutaival! HairStoressa jouduin tyytymään kaupan halvimpaan shampoo- hoitoainevalikoimaan. Oikeastaan se ei haitannutkaan mitään, koska kotona kuorin etiketit pullojen kyljistä ja vaihdoin omat eliksiirimerkit tilalle! Jatkossahan näihin voi työntää vaikka mäntysuopaa, eikä tukka huomaa mitään! :)

Maanantain inspiraatio

Tänään on jännä päivä! Lapset menee ensimmäistä päivää päiväkotiin ja minulla on ensimmäinen OIKEA työpäivä Sisustuskärpäsenä. Aamulla päiväkodissa kaikki meni suht hyvin ja oma työpäivä alkoi oikein loistavasti, kun "prototyyppi" maanantaita odottaneesta inspiraatiosta onnistu näin hyvin. :)
Survimia on autotallissa nyt maalattuna kokonainen pieni joukko ja kattoon ripustamista varten on kehitteillä karun tyylikäs ratkaisu!
Tämä versio korunaulakosta jää tänne meille, sillä maali on tässä vielä väärää ja raidallisuutensa vuoksi vähän suttuisen näköinen...
Toinen inspiraation lähde tälle päivälle on tuo ihana pikkutytön kuva, joka on kirjasta Hymy lapselle.
Se on painettu vuonna 1961 ja täynnä hurmaavia valokuvia. Kirjan tekstiosa käsittelee letkautuksa lasten suusta ja tässä niistä yksi näyte:

"Pieni Riitta lukee lehteä ja pitkän tavailemisen jälkeen saa selville, että Persian hallitsijan puoliso odottaa lasta. Tyttö kysyy veljeltään: -Mistä se puoliso tietää, että saa lapsen? Poika pysähtyy leikeissään, miettii hiukan ja sanoo: No kai sillekin lehti tulee."

Ihanat, värikkäät neliöt! 2.

Nythän vasta muistinkin, mitä minun on pitänyt jo pitkään tehdä! Ekologiset synttärikoristeet! Idean sain viime syksynä eräältä innokkaalta naiselta, joka oli kuuntelemassa vetämääni sisustusiltaa.
Meillä alkaa ihan kohta synttärisuma ja tällainen vuodesta toiseen kestävä lippusiima tuo paitsi iloa kattaukseen pöydän päällä, niin lapsille traditioita! Alatelkaa miten onnistunut äiti olo minulla onkaan, kun lapset 25.n vuoden päästä ripustaa saman koristeen omien lastensa juhlapöydän päälle!!? ;) No, taisi jo mennä vähän äidin romantisoinnin puolelle... mutta joka tapauksessa idea on hyvä! Enkä malta vielä olla lisäämättä, että ajatelkaa, kun lippusiiman tekisi lapselle pieniksi jääneiden, lempivaatteiden kankaista! Se vasta olisi idyllistä! :)

Ihanat, värikkäät neliöt!

Sisustuskärpäsen Facebook-sivulla on menossa maraton, jossa keksitään uusia käyttötapoja, yhdellä kirppparireissulla mukaan tarttuneille tavaroille! Uuden olomuodon on saanut ainakin jo rullaverho, täkki, lamppu ja valokuvakehys.
Tuolla samaisella kirpparireissulla lähti mukaan myös nämä virkkuuneliöt, jotka vielä odottavat sitä suurta "Ahaa-elämystä!". Lasinalusena ne voisi olla ihan kivat, mutta ainakaan minä en ikinä käytä sellaisia! Mikään perinteinen patalappuviritys ei iske, eikä nämä nyt ihan seinälle kehystämisen arvoisiakaan ole... Joku hellyttävä vauvan katselumobile? tai sellainen rapiseva rutistelujuttu? Tai helistin! Joo, ehkä näistä tulee joskus jotain söpöä jollekin vauvalle! :)

Sairaalankirjava?

Mielestäni tälle koukerokuosille olisi hyvä nimi "Sairaalankirjava"! Onneksi ei ole itse tarvinnut kovin usein kyseiseen kuosiin sonnustautua, mutta jotenkin elävä muisto on, että sairaalan aamutakin koulerot olisi suunnilleen tällaisia!? Isäkärpänen löysi tämän pussilakanan kirpparilta ja tuumasi, että etkös sä tällaisista niitä juttujasi ompele? Kyllä ompelen juu! mutta tästä en ainakaan heti raaski ommella mitään! :) Kangas on ihanasti kulutuksessa pehmennyt ja alapäässä on somat puuvillanauhaiset rusetin.