Kun muutimme makkarin alakertaan, saimme jo ensimmäisenä valoisana kesäyönä nähdä mitä on tosi pimeä. Kun katonrajassa olevat, kapeat kellarinikkunat peitettiin, laskeutui unen tyyssijaan ihana, rauhoittaa, uninen pimeys! Nyt syksyn edetessä se pimeys on muuttunut jo mustaksi sysipimeäksi ja rauhoittuminen on kaukana, kun joutuu yöllä herätessään arvailla sokeutuneensa! Himmeä yövalo tuo turvaa (aikuisellekin), ja latautuminen onnistuu huomattavasti paremmin, kun parerimollukat kajastaa tarvittaessa tietä huussille ja takaisin.Seinällä on Riitta Uusitalon "Ankan imunestejärjestelmä".
2 kommenttia:
Meidänkin oli pakko hankkia huvilalle yövalot, kun ei vessaan löytänyt tietä törmäilemättä. Mutta noin kauniita ei kyllä meillä ole!
Ihanat :) Ja myös toi Ankka-taulu ! Hitsi kun sellasen sais.
Lähetä kommentti