Mummotyynyt

En muista, oliko se minun mummolassa, vai jonkun muun mummolassa, mutta jossain mummolassa kuitenkin näin lapsena virallisia mummotyynyjä. Ne oli liukasta kiiltäväpintaista kangasta ja toiselle puolelle tyynyä oli sommiteltu pyöreä, reunoille asti ylettyvä pitsikuvio. Värimaailma oli muistaakseni terraa ja tummaa laivastonsinistä. Muistikuviini on vain jäänyt, että aivan kamalia ne oli...
Mutta vannomatta aina paras, sillä jos mummovainaa seuraa tätä blogia, niin tässä ne nyt on! Edeltäjiensä innoittamat, mummotyynyt minun tyylillä.

Ja vielä PS. Uskon ja luotan, että myös Joulupukki lukee tätä blogia, eli toivon joululahjaksi (tai mielellään jo ennen joulua) uutta kameraa!! Katso nyt näitäkin laaduttomia kuvia! (Ja kuvaajassahan ei luonnollisestikaan ole edelleenkään mitään vikaa ;)

Saa alkaa kynttiläkausi,

sillä kesän vihoviimeinen auringonsäde osui tähän ja meni talviunille...

Takaisin lasten eteiseen

Tänään aamulla korviini kantautui jostain kutsuvaa suputusta ja kuiskintaa. Kun oikein terästin aistini ja heristin korvani, kuulin kirpputorin suunnalta kutsuhuudon, jota en voinut vastustaa. Pakkasin karavaanini ja lähdin kohti kirpparia, aarrettani etsimään! Siellähän se odotti; pieni, virttynyt, kirjava, soma matonpätkä! Juuri sopiva sinne lasten eteiseen, jonka kohtaloa tässä muutama päivä sitten surkuttelin. Voi kuinka iloiseksi tuo väripilkku minut saikaan :) Toivottavasti matto kotiutuu meille hyvin!
Eikä tässä vielä kaikki! Näettekö mikä on tuo outo valoilmiö katonrajassa? Se on lamppu! Nyt on eteisessä myös valoa. Tosin, ihan niin viimeistelty tämä ei vielä ole, että valo syttyisi katkaisimesta. Se täytyy vetää jatkojohdolla autotallin seinästä... mutta siis, kohti valoisampia aikoja ;)

Armeijan harmaista hattaramaahan

Armeijan poistomyymälä Tikkakoskella on käymisen arvoinen paikka! Aina siltä jotain tarttuu matkaan. Jostain käsittämättömästä syystä olen raahannut sieltä kotiin jopa KOLME vihreää, tikkuista, pahanhajuista suojeluvälinelaatikkoa! "-Aina niille jotain käyttöä keksii!!" ...Moneen vuoteen en ole keksinyt, mutta nyt kannoin yhden yksilön ison tytön huoneeseen ja maalasin valkoiseksi. Jäykkä Miranolimaali pakeni mukavasti rosoisimmista paikoista ja jätti arkun pintaan patinaa. Aluksi suunnittelin kokonaan valkoista kiiltävää pintaa, mutta taidan jättää toisen kerroksen maalaamatta, kun pieni "rähjäisyys" taitaa kuulua tämän arkun luonteeseen.

Lasten eteinen

Muistaako joku, kuinka viime keväänä intoa uhkuen, rehvastelin tekeväni sokkeloisesta rappukäytävästä toimivan lasteneteisen? Toivottavasti ei, sillä olen jo itsekin unohtanut koko projektin... Kesällä lapset riekkuivat pihalla ilman vaatteita ja kenkiäkin säilytettiin enimmäkseen ulkona. Mutta nyt kun taas kurakelit ja pakkasaamut on käsillä, löydän tämän keskeneräisen haasteen nenäni edestä.
Jotain sentään sain jo keväällä valmiiksikin, niin kuin raikkaan punaiset seinät ja hyllyjä ja koukkuja seinälle! Mutta esim. valojen täydellinen puuttuminen alkaa nyt lokakuussa hieman vaikeuttamaan aamun pukeutumistouhuja... Paikalle pitäisi tilata sähkömies. Olisi niin kivaa, kun valmista tulisi aina vain vähän porailemalla, maalailemalla ja järjestelemällä! Mutta kun asia mutkistuvat niin, että paikalle tarvitaan miestä, tai puhumattakaan ammattimiestä, saa varautua odottelemaan!
No, minä ainakin olen järjestellyt kurikset, rukkaset ja hatut eri laatikoihin ja ruuvannut jokaiselle lapselle oman naulakkopaikan ja somistanut vanhat kumpparit hyllyn päälle. Nyt vain odotellaan, milloin saamme valot päälle ja voimme nähdä kaiken tämän... (ja jatkaa sisustelemista).

Nyt toimii!!

Sain viikko sitten paljon hyviä vinkkejä kynätelineen tuunailuun ja mikä parasta, nyt teline toimii!! Kynät ja sakset pysyy vaunun sisällä, eikä estetiikkakaan ole liiemmin kärsinyt. Kiitos teille!

Suuri askel minulle!

Kateellisena olen katsellut, kun esim. Varpusen blogissa on järjestelty ja järkkäilty purkkeja ja purnukoita ojoon! Minulle jauhojen ja muiden "purkittaminen" on liian työlästä hommaa ja sitä paitsi olen aina ollut "pois silmistä, pois mielestä"-tyyppiä siivouksen suhteen. Niinpä kaappini usein muistuttaakin katastrofialuetta, vaikka sisustus muuten olisi seesteinen...
Nyt kuitenkin tein suuren askeleen ja järjestelin jauhopussit. Maailmankaikkeuden epäjärjestyksessä tämä on pieni ja merkityksetön asia, mutta minulle epäkätevien kumilenkkien vaihtuminen metallinipsuihin pussin suulla on suuri muutos!

Sisustuskärpänen kylässä:

Nyt alkaa uusi leikki! Kävin kylässä ja te saatte (asukkaan luvalla) tehdä päätelmänne ja omat arvauksenne missä?
Kuka täällä asuu? Millaista elämää hän viettää ja kenen kanssa? Mitkä on asukkaan ilot, menot ja intohimot?

Ohikulkupaikka

Yhtä varmasti, kun saapuu lokakuu, tulee myös tämä kori tähän talon kuljetuimmalle kulmalle! Villasukat on vakiovarustus vanhassa ja vetoisassa talossa. Tämä huju on sitä painovoimaista ilmanvaihtoa, jonka nimeen me kaikki viluvarpaat vannomme! Hurraa kaikki raot ja räppänät joita ei passaa mennä tilkitsemään...

Melkein loistava, osa2

Tässä loistava ja söpö ideani, joka ei toimi. Kynät luistaa pohjaa pitkin ja tippuilee ulos kaltereiden välistä. Leikkasin suikaleen hiirimattoa tuonne vaunun pohjalle, mutta se ei auttanut.
Vaunu on löytynyt kirpparilta joskus vuosia sitten ja nyt haluaisin niin kovasti käyttää sitä kynätelineenä! Mikä voisi olla keino pitää tavarat kärryn sisällä?

Ensimmäinen osa, näistä "melkein loistavista!"

Nopat

Tänään järjestelin kaappeja ja käteeni osui huopalätkät, jotka joskus hommasin puuropurkkien alle, keittiön työtasolle. Into sai minusta taas yliotteen, kun aloin miettiä -"mitäs näistä nyt voisi keksiä, näistähän voisi keksiä vaikka mitä!" (tämä on kuulemma yleisin lausahdukseni kirpparilla). Eli, ei muuta kun seuraavalle kaapille, ja sieltä löytyi kaksi ruskeaa (ja ryppyistä) tyynynpäälistä! Liimakangasta väliin ja "nopat" oli valmiit!

Ps.

Ps-peltikalusteet on ollut lastenhuoneissa, mutta nyt laitoin tämän matalan kaapin eteiseen. Sen sisällä on vielä lasten lautapelejä, mutta eteisen roinaa on jo jonossa kaapin täytteeksi. Meneehän tämä tässäkin ja vanhat jauhokapat särmää taas kivasti tuota erehtymättömästi ikeamaista tunnelmaa...
Keltainen tiiliseinä maalattiin aikoinaan hopeamaalilla, jotta olkkarin puolella telkkari hukkuisi mahdollisimman hyvin siihen.
Huomaatteko muuten "viherkasvini"!? En ymmärrä miksi aina käy näin... Toisaalta, tällaisen kasvin voi laittaa huoletta vaikka talon pimeimpään ja vetoisimpaan nurkkaan ;)

Kiitos!

Kiitos PikkuBertalle tunnustuksesta, jonka sain! Tunnustus sisältää haasteen jonka laitan eteenpäin, seuraavin ohjein:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

...ja tässä seitsemän asiaa minusta:

1.PIDÄN-kuivasta valkoviinistä ja karkeista.
2.OLEN-omassa sängyssä, huonossa asennossa, läppäri sylissä, hiljaa ettei vauva herää...
3.INHOAN-mököttämistä.
4.RAKASTAN-ehdoitta!
5.NAUTIN-rakentavista väittelyistä.
6.VIERASTAN-ihmisiä, jotka käyttävät liikaa sivistyssanoja.
7.HALUAN-aikaa!

Itse haluan jakaa haasteen seuraaville:
-----------------------
Sussulle ja Sulolle
Tiiville
Jonnalle
Pilvitarhalle
Sukille
Minnalle
Sannulle

OLKAA HYVÄT!

Ristiriitaisia tunteita

Tässä on yksi esine, jolla on oma persoona. Pakko olla niin, koska välillä pidän tästä ja pärjäilemme hyvin, mutta toisinaan se on mielestäni oikein ärsyttävän ruma ja kömpelö! Tuolista tulee mieleen jonkun vanhan pankkikonttorin tupakkahuone ja väristä vauvan kakka... vaikka toisaalta väri voisi olla ihanaa venyvää toffeeta ja edellinen tehtävä jotain viehkeän dramaattista, kuten diivan näyttelijättären oma maskeeraustuoli!?
Nyt tuoli on meillä taas näkösällä, työpöydän edessä, mutta samalla tuumailen koko ajan joko olisi aika luopua koko rotjosta?

Romantiikkaa

Tässä taas sisäelimien ja pussaus kiellon jälkeen palanen romanttisempaa minua! Nyt vasta keksin laittaa nämä kaksi vuokaa päällekkäin ja niistähän tuli oikein kiva kerroslautanen! Oi, miten ihanaa tähän on jouluna laittaa karamellejä tai pipareita...

Elimet

Nyt meilläkin sitten on tällainen koulutaulu! Aikaisemmin olen pitänyt näitä koulutauluja liian tavanomaisina ja "helppoina" löytöinä, sillä kirppareilla valikoima kyseisistä tauluista on aika laaja. Useimmiten kuvat on joko uskonnollisia tai maantietoon liittyviä. Tämä aukaistu maha kiehtoi minua suuresti väriensä takia (jotka ei kunnolla näy tässä peilin kautta otetussa kuvassa). Taulu on ihanasti kellastunut ja nurkista pyöristynyt, mutta ei kuitenkaan liian nuhjuinen. Se, että tiesin taululle sopivan paikan jo kirpparilla, enteilee siitä, että löytö on hyvä!