Haikeus täytti mieleni, kun vierailin äitini kesäpaikalla Kangasniemellä. Siellä talovanhus seisoi samalla paikallaan, niin kuin siinä on jo vuodesta 1541 tehnyt. Pihapiiri on autio ja jokainen nurkka ja kulma talossa huutaa auttajaa. Paksut hirsiseinät kannattelee ryhdikkäästi ja urhollisesti jos minkäkin aikakauden remontti-metodeja; on paikattu, peitetty, tuettu ja tuhottu...
Joissakin kohdissa huomaa, kuinka kunnostamalla väärin on tuotettu rakennukselle suurta vahinkoa. Kaunis puutarha on villiintynyt ja komea navetta hiljentynyt. Kuka huoltaisi ja puhaltaisi henkiin tämän ylvään ja karua kauneutta hiipuvan maalaisidyllin? Kaikilla meillä läheisillä on omat kiireemme ja huolemme, työt ja menot. 468 vuotta paikka on siirtynyt isältä pojalle, ja nyt ME emme tiedä mitä talolle tekisimme! Tämä kaunis paikka ei odota ainoastaan työteliästä ihmistä, vaan myös tukun remonttirahaa päästäkseen jaloilleen. En tahtoisi nähdä taloa autioituneena. Ikunoita rikki kivitettyinä ja pitsiverhoja lattialle revittyinä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että niinkin joskus joillekin taloille vain tapahtuu...
3 kommenttia:
Ihanan näköinen talo - ja ihana tarina, ymmärrän haikeuden ja huolen! Toivottavasti saatte talon pelastettua, joko itse tai antamalla sen hyviin käsiin.Vanhojen talojen tarinat koskettavat aina.
Se on jo lähes mahdottomuus että on noin vanhaksi selvinnyt teidän lomatalo, tässä sen näkee kun on oikeat materiaalit ja liikaa ei ole pilattu niin nämä ovat ikuisia. Kerrassaan upea ja onnittelut kun teiltä löytyy moinen aarre! Toivottavasti löytyy tekijöitä, loppujen lopuksi tuo talo ei suuria vaadi ja kiirettä ei tarvitse remontin kanssa pitää, kunhan katto on ehjä ja missään ei vesi vuoda rakenteisiin ja alapohja pääsee tuulettumaan tehokkaasti eli kissanluukut ovat auki, voi kaikkea tehdä hitaasti ja rauhakseltaan. Panu Kaila ja Talotohtori-kirja on tuon talon paras kaveri :)
Tila ja talo on ollut tosiaan samalla paikalla ja suvulla noin kauan, mutta tämä kyseinen rakennus on toki nuorempi. En tiedä tarkkaan, milloin rakennus on saanut nykyisen muotonsa. Ainakin molemmista päistä on pätkästy palat pois, sillä päissä ei ole paksuja hirsirakenteita, kuten muissa seinissä. Eilen illalla yritin etsiskellä muita yhtä vanhoja sukutiloja, eikä niitä montaa löytynyt...
Lähetä kommentti