Pyykinpesu on oikeastaan ainut kotityö, josta voin sanoa tykkääväni. Narulle ripustamisessa olen hyvin tarkka; räpsäytän aina!, suorin hihat ja sukat litteiksi ja sitten vielä asettelen pyykit narulle värijärjestyksessä!
Nyt helteillä olen pessyt monta konetta vatteita ja kankaita. Tässä pari näytettä merkillisen matkalaukun sisällöstä, joka oli ilmestynyt yksi päivä ovellemme! Kiitos salaperäiselle lahjoittajalle, joka arveli Sisustuskärpäsen keksivän kankaille vielä jatkokäyttöä! Sait minut oikein hyvälle tuulelle! :)
6 kommenttia:
Hienoa, että kankaat ilahduttivat!
Ei ole totta! Siis jokuko antoi nuo? Mikä ihana ihminen!! Mahtavan näköistä. Minulla ei ole pyykkinaruja ulkona, mutta värikoodeilisin takuulla, jos olisi :)
No todellakin ilahdutti! :) Tämä todistaa, että hyvää tahtoa ja pyyteettömyyttä on vielä olemassa!!
Kankailla ei ollut käyttöä ja tiedän, että ne saavat uuden elämän Sisustuskärpäsen taitavissa käsissä.
Tämä kirjoitus herätti ihanan muiston, kun tajusin itsekin pitäväni pyykkäyksestä. Lapsena oli ihana pestä nuken vatteita ja ripustaa niitä kuivumaan. Puhtaan pyykin tuoksukin on niin ihana. Täytyykin tästä lähtien muistaa nauttia pyykin pesusta samalla tavalla kuin silloin. Arkisista asioista nauttiminen ja hetkessä eläminen on hiukan jäänyt unohduksiin.
[...] kietaisin joustavan ruututrikoon, jonka “salaperäinen lahjoittaja” viime kesänä toi ovellemme ;) Kiitos vielä! Omista Tantsuista pienensin lastenpeittoihin sopivat [...]
Lähetä kommentti