Suihkuhyllystä pöytä

                           

Facebook ryhmä: Roskalava Jyväskylä jakoi viime viikolla mm. metallisen korkean Ikean kylppärihyllyn. Hain hyllyn autonperään ja viikonloppuna kuskasin sen maaseudun rauhaan, äidin ja minun yhteiseen uuteen projektiin: Putkaan.


Pätkäisimme hyllyn puoliksi, ja niin siitä tuli hyvät ja (tukevatkin) jalat puiselle pöytätasolle. Putkan sisustuksen punainen lanka on jo selvästi löytynyt: "Ei huolita tänne mitään uutena!" Me olemme äidin kanssa jo sen verran kunnianhimoisia kotisisustajia, että tällainen periaatepäätös tuntuu tosi hauskalta ja innostavalta haasteelta!

Mustat tuolit on ostettu käytettynä armeijan myymälästä ja pöydällä oleva kolmihaarainen takorauta kynttilänjalka on äidin kirpparilöytö. Vielä on aika tyhjää, mutta tavara tavaralta sisustus etenee ja viihtyisyys lisääntyy!


Yöksi ei sentään Putkaan jääty (siellä ei ole vettä, lämpöä tai sähköä). Hämärän tullen hiippailimme "isolle talolle" ja siellä totesimme että lasten yöpuvut oli jäänyt kotiin. Mutta koska äiti on aika kätevä mummi, otti hän omat kesätunikansa ja taiteili niistä parilla solmulla lapsille oivat DIYökkärit! ;D

Putka

En tiedä miten teillä, mutta meillä päin tuppaa naisten ideat aina työllistämään myös pari miestä...

Äidin ja minun yhteinen ajatus oli tehdä sellainen pieni söpö piilopaikka keskelle metsää ja sieltä sitten soma polku kohti rantaa. Värikartan musta mallipala ja vanha kolmilaatikkoinen lipasto kun tarvitsi "vähän niin kuin jonkun paikan missä olla!?" ;D



Äiti kysyi Laukaan vankilalta voisiko siellä teettää pienen mustan piilopirtin, kun tekeväthän vangit puhdetöinä puuleluja ja halkokorejakin!? Vankilan työnohjaaja sattuikin olemaan varsin vannoutunut kirvesmies ja niin homma lähti etenemään. Vankien veistelemän, siirrettävän majan nimeksi muotoutui oitis: PUTKA!



Eillen Putka siirrettiin vankilan pihasta, leveänä kuljetuksena siihen paikkaan, missä me keväällä äidin kanssa viittelöimme: "niinku tähän, sillain näiden koivujen alle!"
No niistä koivuista ei ole enää tietoakaan, sillä ihan näin yksinkertainen ja "siisti" juttu tämä meidän söpö ideamme ei ollut!
Tällä kertaa ei edes omat miehet riittäneet siihen hommaan mikä piti tehdä ennen kuin Putka saatiin liikkeelle...

...Metsää piti raivata, ojaa, tienpohjaa ja perustuksia kaivella, puita oli kaadettava tien varsilta että isot autot mahtuivat kääntymään pienellä mökkitiellä. Kuljetusauto, etu-ja taka-autot, hiekat, sorat, valvojat ja luvat... huh, ja oho! Mutta nyt Putka on paikallaan ja äiti tinki vielä huusinkin pihan perälle! :)



Heti kun kuljetusauton perävalot hävisi mökkitien mutkan taakse, ängettiin me äidin pikkuiseen Yarikseen se kolmilaatikkoinen lipasto, joka oli "vähän niinku paikkaa vailla..."

JIHUU! Enään se soma polku rantaan ja ne suojaisat koivut jotka piilottavat mustan Putkan metsän suojiin!??

Blogikelpoinen kattaus?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kyllä on taas maailma parempi paikka, kun entiset tytöt on viettänyt jokavuotisen yhteisen viikonlopun! Nämä ”tytöt” ovat olleet minun parhaita ystäviä jo yli kaksikymmentä vuotta. Yhdessä ollaan itketty ja naurettu, ja ihan vähän kai myös vanhettu…?


Tällä kertaa oli minun vuoro toimia yhteisen viikonlopun järjestäjänä ja keksiä tekemiseksi jotain minun lempipuuhaa. Suuntasimme maalle. Lauantain päivätehtävänä oli rakentaa yhdessä blogikelpoinen miljöö päivällistä varten!

Vanhasta peiliovesta rakennettu pöytä ja vaaleanpunainen pitkä tuvanpenkki valikoitui kauniin päivällisen lähtökohdaksi aika yksimielisesti. Kävelylenkillä haeskelimme syksyn värisiä oksia kattauksen keskipisteeksi, mutta päädyttiinkin karuun oksankarahkaan! Astioita mallailtiin ja servettejä taiteltiin. Minä otin kuvia ja olin niin onnellinen kun sain tehdä jotain näin mukavaa ystävien kanssa!
Siinä vaiheessä kun kesken ruokailun työnsin karvaista päätäni ja kameraa kakkulautasen päälle ja komensin jonkun nostamaan väärän väriset hihat ylös, taisi jo joku sanoa että ”onneksi mun mies ei harrasta bloggaamista!” ;D


Alimmassa kuvassa on minun parhaat ystävät, blogikelpoisen päivällismiljöön takana häärinyt entisten tyttöjen porukka! Ihan anonyymina tietenkin, (ja huomaatte varmaan kuka meistä on se sivistynyt, hyvin koulutettu kasvatusalan ammattilainen!?? ;))

Ps. Raitapaidat oli oikeasti ihan sattumaa! Vain minä jouduin lainaamaan raidallista ylleni, toisen laukusta, tätä kuvaa varten

Ikävä juhannusta!?

Pakko myöntää että yöttömät yöt on sitten tältä vuodelta nähty! Vaikka minun lempikuukausi on aina ollut elo- tai syyskuu, niin kyllä näitä kuvia katsellessa silti tulee pieni haikeus. Juhannuksena kaikki on vielä niin tuoretta; luonto ja suunnitelmat! Tästäkin kesästä piti tulla niin ihana, ja tulihan siitä, mutta silti kaikki meni niin äkkiä...

 

Nyt edessä on pitkä ja tunnelmallinen syksy. Itseni tuntien aloitan jonkun liikunnallisen tehokuurin joka lopahtaa viimeistään marraskuussa.
Olen päättänyt ottaa uuden asenteen lasten harrastuksiin kuskaamiseen; ostan autoon äänikirjan! Suunnitelmissa on myös järjestää kerrankin vähän isommat juhlat, jonne voisi kutsua myös uusia ihmisiä! Meillä on vielä edessä yksi aikuisten yhteinen viikonloppuloma ja muutenkin parisuhde taitaa taas kaivata vähän panostusta...
Työkuvioihin on tulossa mielenkiintoisia juttuja ja perinteinen "entisten tyttöjen" viikonloppu odottaa syyskuun lopussa!

Kiitos valoisat yöt ja tervetuloa pimeät illat, olen valmis!

 

DIY Pullasuti

Pullaa mökillä.

Juhannustuunaus

Ei edes juhannusaattoa ilman projektia! Äidilläni on mökillä aina päällä sama kinuaminen; "tehdään jotain uutta, sisusta mun kaa!" Juhannusaattona järkkäiltiin eteisen nurkka kesäkuntoon!

Pukupussin toin tullessani "isoon kaaapunkin kirpparilta" ja loput tongittiin varastoista ja liitereistä...

Pienellä etsimisellä ja vielä pienemmällä rahalla saatiin eteiseen (ja äidin naamalle) raikas ja iloisempi ilme!